Valokylän Pronssiina

virtuaalihevonen - VH25-018-0000

kantakirjakelpoinen

'Pronssiina, (Piina)'

suomenhevostamma, 160cm korkea, vaaleanpunarautias

syntynyt 08.07.2024, iältään 3-vuotias, ikääntyy satunaisesti

kasvattanut Valokylän Talli FI

omistaja Valokylän Talli VRL-14618

painoittunut kouluratsastukseen

kilpailee tasolla Vaativa B

❈ tavoitteena kantakirjaus, kantakirjakelpoinen
❈ tavoitteena laatuarvostelut sv, sla, kv, krj

Minä olin niin hirveän nirso Helmin sulhojen suhteen, että se jäi kesä toisensa jälkeen varsoitta esikoisensa jäljiltä. Vaan minkäs sille voin, ettei suosikkihevoselleni tuntunut löytyvän yhtään arvoistaan oria! Kun piti olla kuitenkin ainakin yhtä hyväsukuinen ja -kykyinen kouluratsu, luonteeltaan täysi kymppi ja rakenteeltaan parempi, ja ennen kaikkea kuulostaa hyvältä Kastehelmen rinnalla sukutaulussa. Tämmöistä rautiaanpulleaa yksisarvista ei vaan tuntunut löytyvän vuosi toisensa jälkeen ilmestyvän orikatalogin listoilta, eikä tutuillekaan ilmestynyt moista huippuyksilöä yön pimeyksissä peltotarhan perille.
Kunnes Kurkisen Ainon mokoma kaiveli esiin Rätvänän Hoppeisen yhdellä monista kyläreissuistani. Virkeä ja raamikas rautias, pitkää sukua ja kouluratsu, nimikin osui ja upposi hyvin Helmille. Kaikin puolin sellainen ori, jonka osasin ajatella suosikkitammani sulhoksi! Kesän siemenet laitettiin niillä puheilla tilaukseen, ja kertarysäyksestä vuosi etiäpäin meidän tallin pahnoilla tuuti sievä ja merkitön rautias tammavarsa.

En kyllä vieläkään ymmärrä täysin sitä, miten kahden keskivertoälykkään suomenhevosen varsasta voikin tulla tälläinen tuulitunneli, mutta niin vain kävi; Pronssiinaa kehun kauniistikin muotoillen vajavaiseksi hevoseksi. Tai sitten se on vaan ihan hirvittävän älykäs ja ymmärtää esittää saaneensa yhden ainokaisen aivosolun, tiedäppä tästä, mutta onneksi sydäntä tästä hevosesta ei puutu! Kuitenkin hyväntahtoinen että hyvässä ja pahassa ihan päättömän rohkea, leikkimielinen hevonen viuhahtelevia kengänpohjiaan myöten.

Vaikka jalka tällä nouseekin koreasti ja kengät tipahtelevat tavallista nopeammin kovalla käytöllä, ei Pronssiina tosissaan monottele tai edes tähtää. Isänsä tyttärenä tuppaa vaan pirskahtelemaan silkasta elämisen riemusta ja hyppimään tarhapoluilla tasajalkaa.

Niin, Pronssiinalla eivät pysy kengät jalassa eivätkä jalat maassa, ja selässäkin vain harva ratsastaja, jotka on opetettu tamman tavoille yrityksen ja erehtymisen kautta. Lähinnä ne ovat ne alkulämmittelyt, jolloin karistellaan ylimääräiset luuloja myöten, kun Pronssiinan pompottava moottori lähtee iloisesti käyntiin.

Sukutaulu

isä
Rätvänän Hoppeinen
KTK-II PSB-I

isänisä Vaapukan Hurmio KTK-III KRJ-III

isänemä Lakean Kamomilla KRJ-II

isänisänisä Fiktion Nikolas KTK-III SLA-I YLA2 KRJ-I
isänisänemä Pirtin Misteli

isänemänisä VIR MVA Ch VNA Julma KTK-III YLA2
isänemänemä Ch Fiktion Hurmuriina KTK-III SLA-II YLA2 KRL-II KRJ-II

emä
Rohkean Kastehelmi
KTK-III

emänisä Vaapukan Kasipallo

emänemä Riiviöiden Kastanja KTK-III

emänisänisä Vaapukan Kermiitti KTK-III SLA-II YLA2 KRJ-I
emänisänemä Maanan Kauhutar SV-I

emänemänisä Riiviöiden Murto KTK-II

emänemänemä Riiviöiden Kerttu KRJ-I jälk. C

Muita palkittuja sukulaisia, kadonneita ei merkitty:

Pronssiina ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / 00/00

kouluratsastus

00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija

Päiväkirja

"No voi että on sievä!" Kurkisen Aino kujersi kilpaa kärpästen kanssa aitalankkua vasten notkuessaan. Kesäaurinko kimpoili Helmin ja tämän kesäisen tammavarsan kyljistä, jonka vaalea varsakarva hohti miltein vitivalkoisena hellepäivänä. Pyyhin hikeä omalta pyylevältä otsaltani ja hörpin lämmennyttä ja väljää vissyä.
"No onhan se, ihan Hoppeisen näkönen", myhäilin mukana. Hieman ehkä harmitti, että varsaan oli tarttunut niin vähän emäänsä, mutta toisaalta, isäorin rakennettahan olin yhdistelmään toivonutkin. Kevyempää, lyhyempää runkoa ja vähän enemmän jalkaa.
"No on! Ostaisin heti, jos myisit", Aino jatkoi ihasteluaan. Varsa imi ahneesti tummaa kuvetta, ja maidon tuoksu houkutteli paikalle toisen tamman varsan. Olisi Helmi varmaan senkin juottanut, mutta omansa ei tahtonut jakaa nisistä.
"Joko nimen olit päättänyt? Jotain kulta-aiheista?" Kurkinen jatkoi ja vaihtoi asentoa. Auringon alla alkoi tulla kuuma, ja nainen nappasi nopeasti haluamansa kuvat, kun varsa lopetti viimein ruokailunsa. Halusi ottaa kuulemma pari räpsyä Hoppeisen sivuille, että saisi näyttää muillekin, mitä orista voisi saada.
"Joo, Kultahelmeä ajattelin. Tai Kultakäätyä", makustelin jälleen kuplavettä, ja lähdimme valumaan takaisin kohti tallirakennusta ennen, kuin sulaisimme niille sijoille helteiseen iltapäivään.
"Kumpikin on kauniita. Entä ihan Kultainen?" Aino ehdotti, lähtien mukaan nimileikkiin. Pianhan se pitäisi keksiä ja laittaa liittoon hyväksyntään, jos meinasin halvimmat hinnastot hyödyntää.
"Joo, sekin on käynyt mielessä, mutta en vaan saa päätettyä", nyökkäilin, ja tallin ovi sekin valitti saranoitaan ja kahva poltti kämmentä. Tallin lannanmakea tuulahdus ei ollut niinkään raikas, mutta ulkoilmaa pari astetta viileämpi, ja kipusimme kynnyksen yli hämärään rakennukseen.

Päivä oli kääntynyt hyvinkin pitkälle iltaan, ennen kuin Kurkinen kurvasi tallitietä poispäin. Notkuin nyt vuorostani tamma-varsalaitumen lankuilla ja tarkistin jokaisen parin silmämääräisesti. Auringon viimeiset säteet maalasivat maiseman oranssiksi, ja Helmin lähellä nuokkuvan varsan siluetti värjääntyi valoa vasten punahehkuiseksi. Piti ihan ottaa kuva, ja lähettää vielä Ainolle.
"Mites Pronssiina?" nainen vastasi pian sydänten saattelemana.