Valokylän Muikkunen

virtuaalihevonen - VH23-018-0046

Kalevalan Kalavaleen nimeä tavatessani tiesin, että siitä oli vielä varsa saatava. Samanaikaisesti meidän Mimmu aloitti kiimansa itselleen ominaisesti muiden perässä myöhäissyksyllä, joten se oli sitten se ilmiselvä valinta yhdistelmään; toki se oli myös varsin hyväluontoinen otus, ja Kalevalan Kalavale toivottavasti paikkasi sen puutteita, mitä tuli tasokkuuteen. Niinpä pirautin Kaihovaaraan ja järjestin postipaketin lämpimällä kotiinkuljetuksella lähiklinikalle, jossa se pistettiin sisään, ja jäätiin sitten toivomaan tiineyttä, joka varmistettiin myöhemmin ultralla.
Mimmun lasketun ajan lähestyessä olin hyvin vastaanottavainen sen suhteen, mitä se minulle sieltä pyöräyttäisikään. En erityisesti toivinut kumpaakaan sukupuolta toista enempää, vaan kumpikin kelpasi. Siksi varmaan osasinkin ilahtua yhtä paljon punaisesta, ison läsin omaavasta orivarsasta, jolla oli raameja ja jämäkkä pyöreä olemus, kuin yleensä tammavarsoista kasvattajana, jonka nimesin lopulta viisaasti Muikkuseksi, isänsä nimeä johdatellen.

Muikkusesta en nyt muuta odottanutkaan kuin mukavaa ja mutkatonta hevosta, ja nämä odotukset se on lunastanutkin. Emäänsä pehmeämpi ja seurallisempi se kyllä on, mistä pidän, ja oriksi tämä on hyvinkin luotettava kaveri käsitellä, sellainen selväjärkinen ja ajattelevainen hevonen.

Jos voisin, ottaisin vaikka miljoona Muikkusta orina. Sen kohdalla en ole joutunut kertaakaan miettimään ruunausta, en sen puolesta, ettei se kestäisi muita oreja, tai sen takia, että se olisi kenellekkään mennyt testosteronipuuskissaan uhittelemaan. Muikkusen kanssa ei koskaan tullut sellaista nuoren orin uhmaikää, vaan tasaista hiihtoa on ollut alusta alkaen. Oripihatossakin sen olen aina luottavaisin mielin voinut tarhata kaverin tai kahden kanssa, ja vaikka se ei nyt suoranaisesti kenenkään jalkoihin suostu jäämään, ei se erityisemmin ole näyttänyt hakevan possensa johtajan asemaakaan. Sellainen hiljainen ja laskelmoiva, voittajan puolelle asettuva tyyppi laumassaan.
Muikkusen kanssa siis arki kulkee omaa tylsää kaavaansa. Se on niin kaikenkestävä hevonen, ettei sitä ole häirinnyt mikään hoito tai toimenpide, mihin hevonen voi elinkaarensa aikana törmätä, vaan se on alusta asti ottanut kaikki askareet ja tuunaukset tottuneesti vastaan. Pienistä eleistä voi kuitenkin huomata, mistä se yleensä tykkää, ja mistä ei; kaulan rapsuttelu saa orin ihan veteläksi siinä, missä satulavyön kiristys laittaa korvat pyörimään, mutta aina olen voinut turvallisesti hoitaa kaiken tarvittavan - ja vähän tarpeettomankin, jos esimerkiksi olen halunnut laittaa orin oikein hienoksi kisoja ajatellen.

Muikkusesta pitävät ensisijaisesti sellaiset kuuntelevista, varmajalkaisista ja eteenpäin haluttua vauhtia kulkevista hevosista syttyvät ratsastajat. Se liikkuu mukavan tasaista tahtia siis sinne, minne sitä ohjaakaan, ilman mutinoita, ja sopii ihan aloittelevallekin ratsastajalle. Toki sen verran älykäs hevonen se on, ettei pyytämättä tarjoa enempää itsestään, vaan ratsastajan tulee selvin avuin selittää, mikäli haluaa Muikkuselta eteenpäin kulkemista enemmän.
Muikkusen sileälle varatut palikat loksahtelevat enemmän siellä kuuliasuuden, varmajalkaisuuden ja tasapainoisuuden puolella, eivätkä ehkä niinkään siron ja elegantin taivuttajan kohdissa, mutta silti se on pätevä koulupeli. Siinä on ihan hirveän arvostettavana ominaisuutena itseluottamus, joka käytännössä näkyy epäröimättömyytenä ja rautaisena osaamisena tehtävästä riippumatta. Lisäksi se on jykevästä rungostaan huolimatta helpohko koota ja pitää tasapainossa, ja sen ryhtiä saa vaan toivoa monelle muulle hevoselle.
Pohjien ollessa kunnossa uskalsimme lähteä Muikkusen kanssa kokeilemaan myös esteitä, ja en voi kuin olla tyytyväinen päätökseen. Ysikymppisen radan Muikkunen hyppää vielä tyylikkään hallitusti ja hajuraon kanssa esteen ylimpään kohtaan, vaikka ponnistuspaikkojen valinnan ori luottaakin täysin ratsastajansa valittavaksi. Näin muuten se on kuitenkin hyvin tasainen suoriutuja, joka kulkee ilman syöksyjä, säpsähdyksiä tai muita vinkeitä pääasiassa puhtaita ratoja tehden.
Muikkusen kisalajien vastapainoksi tämän kanssa on harrastettu pitkälti samaa köpömaastoilua ja ajelua, mitä emälläänkin Mimmulla. Se on oiva valinta yhteismaastoihin niin veto- että perähevoseksi, vaikka toimii toki yhtä luotettavasti yksin maastoillessakin, ja ajaessa tämä vetää kyläkoulun ekaluokkalaiset reellä joulukirkkoon pahimmallakin kuraloskakelillä.

Sukutaulu

Muikkunen ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinnot

Päiväkirja

09.10.2022 päiväkirjamerkintä © Anja (omistaja)

Muikkusen kuvat © Tilli, kiitos!
Muikkusen tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu