Vappulan Luttinen

virtuaalihevonen - VH19-018-0465

Vappulan Aliisan kautta olin rakastunut Vappulan hevosiin ja kasvatustyöhön, joten meillä pitäisi ehdottomasti saada vielä toinen vappulainen Lappiin. Vaikka suunnitelmaa ei ollut tarkoitus niinkään toteuttaa mitenkään piakkoin, sattui Elli laittamaan juuri kevään 2019 varsat myyntiin, ja sieltä heti ihastuin voikkoon orivarsaan, Vappulan Luttiseen. Rehellisesti ostopäätös tehtiin jo heti kättelyssä nimen takia - meille tarvittiin Luttinen, meille sopi Luttinen, joten Luttinen meille tuli. Suvultaankin orivarsa oli oikein mielekästä katsottavaa, erityisesti toisen polven emät Kevät Taika ja Kermakaneli viehättivät minua molemmat suuresti, ja tässä ne oli viisaasti saatu yhteen. Suureksi ilokseni Elli viestitteli pian takaisin, että laitetaan nimet paperiin ja voikko vappulainen pohjoiseen, ja niinpä meiltä köröteltiin piakkoin jälleen kartanolle. Liekö Elli jo ajattelee, että meistä ei enää pääse eroon?

Luttinen lutuisen poikahepoisen perikuva. Voikko ori on niitä väsymättömän uteliaita, mutta tasaisen tervejärkisiä suomenhevosia, joiden kanssa voi tehdä ja toimia miten vaan, eikä siitä oteta itseensä - päin vastoin, Luttinen vaan tekee perässä! Ehkäpä siksi Luttista on talliväen puolesta kutsuttu hieman lapsenomaiseksi - sen ihmetys maailmanmenoa kohtaan ei sitten koskaan lopu, oli vastassa punainen postiloota tai ihan oma vesiämpäri. Toisekseen pieni ori on myös niitä hyvän päivän hevosia, aina, joka päivä, seitsemän päivää viikossa ja koko vuoden ympäri. Luttisen kanssa jää aina käteen onnistunut ja tyytyväinen mieli, joten liekö sekin lisää sen puhtaan, aidon iloiseen luonteeseen.

Luttinen on pääasiassa ihan mutkaton ja simppeli hoidettava, se tulee taatusti vastaan portille aina yhtä ilahtuneena seurasta. Seurallinen se on tosiaan myös hevosten suhteen, ja tarhaisikin mielellään muiden oripoikien kanssa, ehkäpä ajan kanssa sen uskaltaa laittaa äijäseuraksi yhtä seuralliselle tapaukselle.
Voikko pikkuhevonen liikkuu mukana paikasta B paikkaan A ja toisinpäin ihan superkiltisti, mitään nykimisiä tai äkkilähtöjä se ei ole oikeastaan koskaan harrastanut. Oreille se puhisee vaan hyvät huomenet ja tammoille hörähtelee pehmeästi lemmenloruja, ja yleensäkin tuntuu, että myös tallin kavioväki vastaileekin Luttiselle. Muutenpa suomenhevonen ei oikeastaan mitään teekään, kunhan ihmetellen toljottaa sitä postilaatikkoa tai vaihtoehtoisesti nuuhkisi tallikissaa ohikulkiessa.
Hoitaessa Luttinen on oikea härrävärkki, varsinkin irti ollessaan. Eihän se muuten pyörisi, ellei sen olisi pakko seurata mukana ja kummastella omaa sukaansa tai hoitajan lettiä, tai tutkia aina yhtä reippaasti uusia puruja ja karsinansa nurkkia. Joskus hoitamisesta ei meinaa tämän vuoksi juuri tulla mitään tai siihen tuhlaantuu siunatusti aikaa, joten voikko hoidetaan pääasiassa joko käytävällä ketjuissa tai karsinassa kiinni sidottuna. Tällöin oripoika kyllä tyytyy ihan vaan ikkunastaan uloskatseluun, tallikäytävän liikehdinnän seuraamiseen tai nyhtämään sitä narun solmua, mutta uskoopa tuo kiellosta, ehkei kuitenkaan kerrasta. Luttinen antaakin työrauhan hoitajalleen, eikä sitä haittaa harjailut vatsan alta tai satulavyön kiristely, kaviotkin meidän vappulainen nostaa niin mallikkaasti että! Muut hoitelut, kuten pesut, kengitykset, mitä näitä nyt on, menee pääasiassa ihan samaa rataa kuin perushoitaminenkin, kunhan Luttinen on kiinni niin tilanteet hoituu ilman ylimääräisiä seikkailuretkiä.

Luttinen on ratsuna varmasti yksi monen suosikkeja. Ori on todella yritteliäs, mielellään kontaktia hakeva ja aavistuksen mielisteleväkin ratsuhevonen, jonka pirteä luonne antaa sille mukavasti lisäpotkua askeleihin. Alkukäynneille monesti oria saa toppuutella, sillä se lähtisi jo mielellään heti ravissa voltille ja sitä rataa, mutta miellytyshaluisena kyllä odottelee ratsastajansa avut ja ohjeistukset. Muuten Luttinen onkin myös sopivasti omatoiminen, sillä se ymmärtää pienistäkin avuista, mitä siltä ollaan pyytämässä.
Luttinen on kouluratsuna suorastaan herkullinen ratsastettava - tämmöistä kouluhevosta ei muuten monesti sitten koekaan. Voikolla on rytmikkäät, luonnostaan korkeahkot ja pontevat askeleet, joilla sitten edetään kunnon harppauksia, eli mitään lyhyttä sipsutusta Luttinen ei harrasta. Pitkä, reipas käynti, mahtipontinen ja rytmikäs ravi ovat erityisesti vappulaisen tarjoamia elämyksiä, joissa ihan viihtyykin istua. Laukka orilla vielä tahtoo välillä kaahata liikaakin, jolloin se menee pikkasen liian putkella maata pitkin, mutta jo muutamalla toistolla Luttinen tajuaa kyllä hiljentää ja polkea alleen. Tavallaan voikon selässä ollaan vaan pilottina hevosen lipuessa sulavasti pitkin pilvimassoja.
Estehevosenkin Luttisesta sai, mikä ilahdutti meitä luonnollisesti suuresti, vaikka suvultaan ori oikein kykenevä esteratsu onkin. Luttisella on peloton, reipas ja eteenpäin pyrkivä asenne sekä tarmokas, varma hyppytyyli, jossa se käyttää kunnolla takapäätä ja tulee alas molemmille etujaloille. Suomeksi sanottuna Luttinen ei kompuroi tai epäröi esteillä. Ratsastajaltaan Luttinen vaatii esteille vähän enemmälti, sillä voikon suurin synti on mopon karkaaminen käsistä varsinkin pitkillä välimatkoilla, jolloin sen vauhti kiihtyy liiaksi ja ori ehtii vähän liian likellekin estettä. Toisaalta, Luttinen on todella omatoiminen ja luontainen hyppääjä, joka ei paljoa pudottele ja hyppää tuntuvalla varalla esteitä.
Maastoilua Luttisen kanssa harrastetaan luonnollisesti monesti loppukäyntien merkeissä lyhyen maastoreitin kautta. Monesti luonnon helmassa vappulaisesta löytyisi vielä menohaluja, ja tätä reippautta hyödynnetäänkin viikonloppumaastoissa päästelemällä hiekkatiepätkällä. Luttisen kanssa uskaltaa siis kulkea reippaita maastoja, pysyyhän se hyvin edelleen käsissä ja on huomaavainen ratsastajalleen, eikä lyö niskotteluksi hidastellessa.

Luttinen on kisapaikalla aika pitkälti samanlainen kuin kotioloissakin, valppaasti ja iloisesti ympäristöään seuraava ja järkevä poika, joka saattaapi toki hieroa tuttavuutta kentällä lämmittelevän kaviokkaan kanssa, mutta pitkän päälle ori seuraa ja kuuntelee ratsastajaansa. Matkustus vappulaiselta sujuu myös yhtä kepeäkenkäisesti, Luttinen ei pelkää traileria millään muotoa ja lastautuu että peruuttaa liikkuvaan härpäkkeeseen silmänräpäyksessä. Välipalaheiniä nyhtäessä matkat yleensä menevät ihan rattoisasti vaikka kaverinkin kanssa, Luttinen vaan on aina yhtä iloisella tuulella kyydissä uusia seikkailuja odotellen.

Sukutaulu

Luttinen on tarjolla jalostukseen 2-polvisille suomenhevostammoille.

❈ 14.06.2020 syntynyt orivarsa Kuuran Luukas KV-I SV-II, emästä Villahaan Auriina SLA-I
❈ 03.10.2020 syntynyt orivarsa Valokylän Pesonen ktk-kelp, emästä Vuornan Taikatiera KTK-II
❈ 09.11.2021 syntynyt tammavarsa Valokylän Tillikka, emästä Vähäpellon Tinktuura

Kilpakalenteri

näyttelyt

ei näyttelyitä

Päiväkirja

05.05.2019 Vappulan Orikarnevaali © Elli L.

Vappulan Luttinen asteli uteliaan näköisenä taluttajansa perässä maneesiin. Se kulki melko pitkällä liinalla, ja taluttajan elekielestä näki, ettei nuoren Luttisen kanssa tarvinnut jännittää yllättäviä käännöksiä taikka liikkeellepinkaisuja. Ori hörähti niin lempeästi ja hiljaa, että sitä tuskin kuuli. Luottavaisena ja rennosti Luttinen käveli taluttajansa perässä isänsä ohi maneesin toiseen päähän ja asettui kuuliaisesti ympyrälle. Raviin ori siirtyi pyynnöstä ja ravasi muutaman kierroksen erinomaisella tahdilla. Eikä siirtyminen käyntiinkään tuottanut Luttisella ongelmia, niin näpsäkästi se pyynnöstä pudotti ravista käyntiin. Taluttaja pyysi oria lähemmäs ja tämä tuli mieluusti hakemaan muutaman rapsutuksen ja herkkupalan. Rapsutustuokion jälkeen suunta vaihtui ja ori ravasi ympyrällä muutaman kierroksen vasempaan. Taluttaja huiskautti pienesti juoksutusraippaa Luttisen takana ja ori nosti laukan. Sillä ei ollut kiire minnekään, se ei hätäillyt nostossa eikä kiihdyttänyt missään kohtaa. Reipasta laukka oli toki, ei suinkaan laahaavaa taikka väsynyttä. Nuoresta iästä johtuen ajoittain hieman tasapainotonta, mutta kukapa kolmevuotias hallitsisi kroppansa täydellisesti.

❈❈❈❈

22.05.2019 estevalmennus © enna

Erikoisesteteemainen valmennus järjestettiin maneesissa sateen vuoksi. Toiselle pitkälle sivulle olin rakentanut 6-8 askeleen linjan, jossa oli vesimatto sekä muuri. Lävistäjällä oli kolmen tukin sarja ja toisella pitkällä sivulla okseri, jossa oli autonrenkaita täytteenä. Ratsukot olivat jo kävelyttäneet hevosensa, joten pääsimme aloittamaan alkuverkan saapuessani maneesiin. Voikko ori ravasi tahdikkaasti ratsastajan ohjaten sitä volteille ja ympyröille. "Taivuta voltilla vähän reilummin", neuvoin Humutinta, joka korjasi välittömästi. Raviverkassa ei ilmennyt ongelmia, ratsukon yhteistyö sujui hyvin ja ori oli erinomaisesti avuilla. Laukkaverryttelyssä Luttinen lähti kaahaamaan muutamaan otteeseen ja Humutin sai tehdä kunnolla töitä saadakseen ori takaisin rauhallisempaan vauhtiin. Höyryjen päästelyn jälkeen Luttinen rauhoittui ja malttoi taas kuunnella ratsastajaansa. "Älä jää ohjaan kiinni, vaikka Luttinen menisikin kovempaa, siitä seuraa vain vetokisa", huomautin vielä ratsastajalle. "Okei, siirtykää vain hetkeks käyntiin ja antakaa pitkät ohjat", sanoin hetken kuluttua.
Pienen hengähdystauon jälkeen aloitimme hyppäämisen. Ensimmäisenä vuorossa oli vesimatosta ja muurista koostuva linja, ja esteiden korkeus oli 50-60cm. Luttinen lähti voimalla kohti esteitä ja Humuttimella oli kova työ saada orinsa rauhoittumaan. Ensimmäinen suoritus meni vähän vauhdilla ja näin ollen epäsiististi, joten pyysin ratsukkoa tulemaan tehtävän heti uudestaan. Humutin sai orin takaisin avuille ennen seuraavaa yritystä ja nyt Luttinen hyppäsi siististi ja kuuliaisesti esteet, joiden väliin tuli 7 askelta. Hyvän suorituksen jälkeen Humutin rentoutui selässä, minkä seurauksena Luttinenkin alkoi toimia paljon paremmin. Se oli nyt täysin ratsastajansa avuilla ja totteli pieniäkin apuja. Humuttimen ei tarvinnut kuin pysyä kyydissä ja ohjata Luttinen esteille ja meno näytti todella hyvältä. "Okei, teille riittää. Tosi hyvin!" kehuin viimeisen suorituksen jälkeen ja ratsukko siirtyi hetkeksi käyntiin.
Seuraavaksi hypättiin lävistäjällä olevaa 70cm korkeaa tukkisarjaa. Kahden askeleen väleillä olevat tukit olivat alkuun haastavat Luttiselle. Se innostui kiinteistä tukeista todella paljon ja leiskautteli isoja hyppyjä niin, ettei väliin meinannut mahtua yhtäkään askelta. "Tee selkeitä pidätteitä ja muista hellittää siitä ohjasta. Luttinen kiihdyttää heti vauhtia, jos jäät suuhun roikkumaan", neuvoin ja seurasin samalla ratsukon menoa. Humuttimen päästettyä ohjasta Luttinenkin rentoutui ja alkoi hypätä tasaisemmin. Muistutin samasta asiasta vielä muutamaan kertaan, minkä avulla ratsukon meno tasaantui huomattavasti. Loppujen lopuksi Luttinen keskittyi innostaan huolimatta tehtävään todella hyvin ja suoritukset olivat siistejä. Hetken kuluttua otettiin tehtävään mukaan okseri. Ensin tultiin tukkisarja, josta ohjattiin okserille. Matalemmalla korkeudella Luttinen suoritti tehtävän tasaisesti, mutta nostettuani okserin 80cm:iin, orin innostus nosti jälleen päätään. Se hyppäsi valtavia loikkia okserille, jonka jälkeen otti hurjia laukkaspurtteja. Humutinta se ei tuntunut haittaavan, sillä ori oli tällä kertaa vauhdista huolimatta hallinnassa. Totesinkin ratsastajalle, ettei kovempi vauhti haitannut, jos meno on silti ratsastajan hallinnassa. Kun vesiestekin oli nostettu 80cm:iin, oli aika hypätä pientä rataa aloittaen tukkisarjasta, josta jatkettiin okserille ja sieltä linjalle. Luttinen hyppäsi varmalla otteella ja Humutin oli hyvin vauhdissa mukana. Huomautin välillä taas myötäyksistä, mutta muuten ratsukon yhteistyö näytti oikein hyvältä. Tehtävä tultiin muutamaan otteeseen niin, että se sujui virheittä, jonka jälkeen oli aika aloittaa loppuverryttely.

❈❈❈❈

07.09.2019 kouluvalmennus © Crimis

Kaikki, jotka meikäläistä yhtään tuntevat, tietävät etten matkustele koskaan niin, ettenkö olisi tekemisissä hevosten kanssa jossain matkan varrella. Tällä kertaa lähdin viikonlopuksi Lappiin ja eksyin Valokylän tallille valmentamaan. Sileän treenissä oli söpö suomenhevosori Vappulan Luttinen. Pieni voikko huokui positiivisuutta, kuin paistaen kilpaa syysauringon kanssa. Ori askelsi reippaasti alkukäynneistä lähtien - selässä istuva Humutin sai enemminkin hyssytellä kuin patistaa hevosta eteenpäin. Minusta se oli vain hyvä: eteenpäin pyrkivää hevosta oli aina mukavampi työstää kuin patalaiskaa.
Humutin antoi kevyet pohkeet, ja Luttinen lähti rytmikkääseen raviin. Hän taivutteli hevosta ympyröillä ja kaarevilla urilla. Tiheään tahtiin tehdyillä pysähdyksillä ja siirtymisillä ori saatiin reagoimaan apuihin nopeasti. Kermanväriset korvat kääntyilivät ratsastajan suuntaan odottavaisina. Pikkuhiljaa Humutin haki hevosen kootumpaan muotoon, pienentäen ympyrät volteiksi ja kaarteet jyrkemmiksi.
"Hyvä, huomaatko miten hyvin se käyttää nyt selkäänsä?"
Kun ori kantoi itseään ongelmitta, alettiin pitkälle sivulle tehdä lisäyksiä. Luttinen teki mitä pyydettiin, ja sen matkaavoittava ravi oli kaunista katsottavaa.
Lyhyiden välikäyntien jälkeen otettiin laukannostoja kulmista pitkille sivuille, niin että lyhyet sivut mentiin kootussa käynnissä. Tai niin oli tarkoitus; Luttinen olisi mielellään kaahannut koko kenttää ympäri.
"Pidäte, höllää, pidäte" toistin kuin mantraa, "älä jää vetämään." Ratsastajan jäädessä ohjaan kiinni suomenhevonen puski vain vastaan. Humutin otti ohjeista kuitenkin hyvin koppia.
"Ota voltille, jos se ei hidasta, lyhyet sivut mennään käynnissä, piste."
Valmennukseen pääpointiksi muodostuikin Luttisen laukan kontrollointi. Avut läpi - erityisesti se jarru - sitten kokoaminen.
Orin tarjotessa hallitsemattoman harjoituslaukan sijaan siistiä koottua laukkaa, päästettiin se kävelemään pitkin ohjin.
"Keskity treenissä tuohon laukkaan, se vaatii vielä paljon hiomista. Älä anna sen luistaa yhtään, avut läpi." Humutin nyökkäsi. Luttinen sai ravata vielä rennosti eteen-alas ennen pääsyä takaisin tarhaan.

❈❈❈❈

08.09.2019 estevalmennus © Nikki

Luttinen on niin hieno voikko, että silmästä meinasi tirahtaa kyynel, kun ensimmäsen kerran orin näin. Humutin verrytteli oria reippaassa ravissa kentällä, kun saavuin hieman myöhässä Valokylän tallille. Ihana, ihana Luttinen! Ratsastaja verrytteli hevostaan selkeästi tottunein ottein, ohjat vielä hieman pidempinä, mutta jalat jo jalustimissa ja valmiina työskentelemään. Syyskuu oli jo saapunut, mutta lämmin aurinko helli vielä ja salli ulkokentällä ratsastamisen. Puutkin olivat vielä pääosin vihreitä.

Haaveilu sai riittää, ja oli aika ryhtyä oikeisiin töihin. Humutin keräsi ohjansa ja käänsi Luttisen laukkaympyrälle. Harjasleijona-Luttinen nosti päätään ja pärskähti innoissaan - ei se alta ollut lähtemässä, mutta sitä ei selkeästi oltu luotu hiljaiseen hipsutteluun. Se oli vähintäänkin Bemari Ladojen joukossa. Humutin pidätti ratsuaan kärsivällisesti, jotta se ei ihan vielä iskisi kovinta vaihdetta silmään, ja ohjasi oria hieman pienemmälle ympyrälle. Aloitimme pelkistä maapuomeista, joita ylittäessään Luttinen näytti nauravan: Hah, ettekö tämän parempaan pysty? Ori ylitti puomit kuitenkin mallikkaasti. Kenties se oli naurunsa ansainnut.

Ratsukko sai - tai joutui - harjoittelemaan puomeilla muutamankin kerran sillä välin, kun kasasin toiselle pitkälle sivulle muutaman kavaletin. Aloittelin toki hitaasti, mutta tänään ei muutenkaan ollut tarkoitus koetella Luttisen ylärajoja, vaan treenata ihan vain helppoja esteitä ja koetella sen sijaan orin kärsivällisyyttä. Humuttimen mukaan se oli pörinästään huolimatta miellyttämisenhaluinen, joten en odottanut näkeväni tämän päivän valmennuksessa mitään ongelmia.

"Tuu ihan reippaasti vaan!" Maapuomit ja kavaletit olivat tähän mennessä nousseet kahdeksi okseriksi lyhyillä sivuilla, ja Humutin ratsasti Luttista kahdeksikossa molempien esteiden ylitse. Syystä tai toisesta ratsukko himmaili nyt vähän lävistäjää pitkin laukatessaan, mutta yksi kehotus riitti nostamaan vauhtia. Ei Luttisen ihan täysiä tarvinnut mennä, mutta kentällä mahtui kyllä menemään hieman kovempaakin. Luttinen oli ollut hieman jäykkä kahdeksikkoharjoituksen alussa, mutta nyt se kääntyi jo pehmeästi molempiin suuntiin.

Loppuvalmennus sujui yhtä hyvissä tunnelmissa, Luttinen otti uudet haasteet vastaan ja suoritti tehtävät oikein kiitettävästi. Loppua kohden ratsukko oli mukavan nihkeäkin, mikä kertoi, että töitä oli tehty, mutta mitään kovan tason treeniä ei tänään oltu tavoiteltu. Kiitosten jälkeen ratsukko pääsi maastoon vilvoittelemaan.

❈❈❈❈

15.07.2020 kouluvalmennus © enna

Olin kerran aikaisemminkin käynyt valmentamassa Humutinta ja Luttista, ja pakko myöntää, että odotin tätä valmennusta innolla. Luttinen on hieno ori, jota sekä katselee, että valmentaa mielellään. Humutin oli kävelyttänyt oria hetken ennen valmennuksen alkua, mutta alotimme silti pienellä käyntityöskentelyllä. "Aloittakaa isosta pääty-ympyrästä ja pikkuhiljaa pienennätte sitä, kunnes olette ihan pienellä voltilla. Aseta aluksi kevyesti ja mitä pienemmäksi ympyrä muuttuu, sitä enemmän saa asettaa ja lopuksi ihan taivuttaakin", selitin tehtävää. Luttinen käveli tarmokkaasti eteenpäin ja muutaman kerran pyysikin päästä jo ravaamaan, jos Humutin vähääkään koski pohkeillaan orin kylkiä. "Tee puolipidätteitä, sen täytyy kestää pohkeista pientä painetta tässä tehtävässä", neuvoin ratsastajaa. Teimme tämän tehtävän kumpaankin suuntaan. Luttinen taipui hienosti pienelläkin voltilla ja tämän jälkeen oli hyvä tehdä verryttely loppuun ravissa ja laukassa.
Alkuverryttelyn jälkeen palasimme samaan tehtävään, mutta nyt ravissa. Luttinen kulki ryhdikkäästi ympyrällä, kuunnellen nyt tarkasti ratsastajansa apuja. Hioimme välillä Humuttimen istuntaa ja pyrimme pitämään avut mahdollisimman eleettöminä. Kun ympyrä oli pienennetty pieneksi voltiksi kumpaankin suuntaan, otimme saman vielä laukassakin. "Nyt sä saisit aina koota sitä inasen enemmän joka kerta, kun ympyrä pienenee. Valmistelet sitä kulkemaan hyvin kootusti vikaa volttia ajatellen", sanoin ratsastajalle. Luttisen suurta laukkaa oli aluksi hankala sovittaa pienenevään ympyrään, mutta lopulta saimme kuitenkin suhteellisen hyvän kokoamisen aikaiseksi ja ori kulki oikein hienosti. Teimme tehtävän myös laukassa kumpaankin suuntaan, mutta lisäsimme tehtävään myös ympyrän suurentamisen. Eli kun ratsukko oli pienentänyt pienelle voltille, he pikkuhiljaa palasivat alkuperäiselle pääty-ympyrälle ja nyt vuorostaan laukkaa pidennettiin pikkuhiljaa niin, että isolla pääty-ympyrällä ori laukkasi normaalia tahtiaan. Valmennus sujui kaikenkaikkiaan oikein mallikkaasti, eikä paljoa korjattavaa tämän ratsukon kanssa ollut. Lähinnä istunnan hienosäätöä ja yhteistyön viilaamista.

❈❈❈❈

01.07.2021 Luttisen kesäloma © omistaja

Olimme luonnollisesti valmistelleet hevosia kesälomille jo tovin ennen laidunkauden avaamista, ja Luttinen oli yksi niistä onnekkaista hevosistamme, jotka pääsivät nauttimaan täysin rinnoin hyttysten valloittamasta laitumesta ilman kisakauden tuomia keskeytyksiä. Ori oli sitä paitsi loistava tapaus lyödä yhteen myös orilaitumille näin vanhemmallakin iällä, kun opetettiin nuoria sällejä vielä tavoille! Se ei myöskään koskaan ollut harrastanut minkään tavan simputusta, vaikka yleensä ottikin paikkansa lauman johdossa. Tänä kesänä se saisi laiduntaa yhdessä poikansa Pesosen, pöystiläisen Riston ja vuosikkaan Vilin kanssa koko pitkän kesän.
Laiduntamisen ohella olimme heti kesäkuun alussa ottaneet asiaksemme kuvata Luttisen orikuvastoa ajatellen, sillä toiveissa oli saada mainostettua tätä hienoa voikkoa vielä parillekin tammalle. Olin itse asiassa suunnitellut asiaa jo edellisvuodesta alkaen, sillä orin kisattua sijansa täyteen sillä ei mitään muuta ollutkaan kuin aikaa jouten, ja se oli helppo pitää heti kisakauden jälkeen aktiivisesti treenissä vielä mukana ja näin ollen ihan tikissä. Luttinen ei muutenkaan ollut niitä hevosia, joita seisotti mielellään, sillä sen energiat tuppaavat kasaantumaan vähän liiaksikin. Summa summarum, Luttinen oli jatkanut kevennetyllä treenillä hyviä kuvia ja unia ajatellen, ja kesällä 2021 sain laittaa ylpeänä uudet kuvat siitä kuvastoon. Jospa niillä irtoaisi tammoja tälle kesälle ja rakkautta Luttiselle, jota se meidän mielestämme ansaitsi.

Luttisen kuvat © Narien vapaat, kiitos!
Luttisen tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu