Inkakaneli

virtuaalihevonen - VH25-018-0027

meriitit tähän

'Kaneli, Nelli'

suomenhevostamma, 150cm korkea, punarautias

syntynyt 24.07.2024, iältään 3-vuotias, 4v 24.02.2025

kasvattanut Huisketalli evm

omistaja Valokylän Talli VRL-14618

painoittunut kenttäratsastukseen

kilpailee tasolla Helppo

❈ tavoitteena laatuarvostelut sla, kerj, ktk

Huiskelaisista meillä oli (pääosin) pelkkiä hyviä kokemuksia; olihan meillä nimittäin maailman mahtavin Vispikermasuukko! Voitte siis vaan kuvitella, kuinka meikämamma jäi odottamaan tilan seuraavaa varsakesää, jota saatiinkin melkoisesti odotella; laman ja huonon tuurinkantaman vuoksi ei talli tammojaan turhaan astutellut ja onnistuneita tiinehtymisiäkään ei ihan hirveissä määrin muutamaan vuoteen suotu, mutta 2024 niitä sitten lopulta syntyi, Huiskeen varsoja, molempien käsien sormille!
Luonnollisesti kymmenestä varsasta oli hyvä laittaa suurin osa rahoiksi ja myyntiin, ja koska minä olin jo niin selkeästi kiinnostukseni uuteen kasvattiin ilmaissut ja kunniakkaasti Vispilän omistajana suoriutunut, kiilasin ostohousuineni paraatipaikalle. Löytyi oria ja tammaa, pääasiassa pienhevosmitoissa, mutta minä iskin silmäni siihen ainokaiseen läsipäähän, jonka suvussa oli hevosenmittaista verta. Sen kirkkaissa vaaleissa silmissä kujeili lämpö, sukukin oli riettaan herkullinen, ja sen takapönäkässä habituksessa oli jotain niin kaikin puolin viehättävää, että sen minä sitten varmojen tulevien pienhevosmestareiden joukosta valitsin.

Kirkassilmäinen Kaneli se mennä kasvatteli itsensä juuri ja juuri pienhevosmittojen ulkopuolelle, mutta eipä se meillä ole ollut niin nuukaa, meiltä jo löytyy vähän kaikenkokoista rotuyksilöä laidasta laitaan! Kunhan on muuten hyvä ja toimiva hevonen, niin väliäkös sellaisilla seikoilla. Ja hyvä tämä onkin; ihan siivo käytökseltään ja tapakoulutus on ainakin pinttynyt niin kuin kurakerros vatsanaluseen, ja toimiikin pääasiassa iloisesti tuuli korvien välissä kutitellen.

Niin, on se vaan kehuttava hyvää kasvatusta ja omia hevosmiestaitojakin; harvoin osuu oikeasti kohdille yhtä hyvätapainen hevonen, josta ei jää mitään pahaa sanottavaa. Kaneli on toiminut alusta alkaen kuin ajatuksen jatke ilman erilaisia kokeiluja tai kommervenkkejä, ei puhku, kuoputtele tai harrasta mitään pahoja tallitapoja. Nostaa reippaasti jalat kerrasta pyytämällä ja nappaa kuolaimetkin niin siivosti suuhunsa (ja vielä mieluummin tietysti minttupastillin kanssa!), että voitaisiin vetää pelkästään varustuksen demokurssia päivät pitkät! Ja mikä parasta, en usko että Kanelia haittaisi sellainen yhtään. Samoilla esimerkeillä voitaisiin opettaa talutustuntuma ja vierelläkävely, asialliset ohitustilanteet ja turvallinen tarhaanlasku. Kaneli on ässä tässä kaikessa, yhtään unohtamatta sitäkään, kuinka esimerkillisen tyynesti se kopsuttelee lastaussiltoja pitkin nukkavieruun vanerikoppiinkin, heinäverkon ääreen tai ihan ilmatteeksi. Siksi se on erinomainen vauhtihevonen vähän aremman kanssakaviokkaan rinnalle; varmaan lausuisi "reippaasti vaan kaviota toisen eteen ja kyytiin!" rohkaisuksi. Onhan tämä muutenkin yhtä suurisydäminen hevosystävä; tarhaa ihan kaikkien kanssa karvaan katsomatta ja osallistuu ensimmäisten joukossa kaikkiin kirppubileisiin. Täysi (suur)tallin omistajan unelmahevonen kaikkine kultaisine käytöstapoineen!