Pihkatilkka

virtuaalihevonen - VH22-018-0736


SV-III

'Hikka'


suomenhevostamma, 150cm korkea, punarautias
syntynyt 10.09.2022, iältään 4-vuotias, ikääntyy satunaisesti
kasvattanut Ruskosuon Suomenhevoset evm
omistaja Valokylän Talli VRL-14618

painoittunut kenttäratsastukseen
kilpailee tasoilla Helppo

❈ tavoitteena kantakirjaus

❈ tavoitteena laatuarvostelut sla, kerj
❈ III -palkinto suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa lokakuussa 2022 


En tiedä, oliko kesä, vai syksy minulle vaarallisempaa aikaa, kun sen kesän syntyneitä varsoja alkoi tipahdella myyntiin, ja minä soittelin milteinpä kaksin käsin omalla että tallipuhelimella myyjille. Sitä kun omistaa löysät kriteerit hevosten hankinnassa, niitä tahtoo löytymään pilvin pimein.
Yksi löysistä kriteereistäni oli hyvä ja suuhun mahtuva nimi, ja kun luin vanhan tuttavani, kenttäratsastaja Tessan myyvän nyt ensimmäisiä kasvattejaan, kävin heti keräämässä itselleni sieltä pienen ja punaisen Pihkatilkan pelkän nimen perusteella. Toki tutkin sen suvun, mutta vasta ilmoitettuani ostavani varsan. Asiat on nääs pidettävä tärkeysjärjestyksessä, ja minun oli turvattava itselleni ensin uusi ja kaunisniminen hevonen.

Pieni ja tulipunainen Hikka on edelleen yksi suosikkihevosiani ihan sen nimen perusteella, koska onhan se nyt ihan hirmuisen hauska sanottava. Ja Hikalle huuri sopiva; hassunhauska tamma pukisi varmaan suojat itselleen, jos pystyisi, ja vieläpä vääriin jalkoihin, mutta tärkeintähän on aina se tarkoitus siinä taustalla.

Hikkaa kuvailisin hyvinkin kiltiksi, joskin hömpäksi hevoseksi. Se on aina mukana kaikessa puuhassa ja tuusassa, ja se ojentaa mieluusti omasta mielestään auttavan kavionsa, jos sellaista sattuu tarvimaan. Hoitaessa se on toisinaan ihan huvittavaa ja mieltä nostattavaa, kun Hikka yrittää tähdätä kieli poskella jalkojaan suojien sisään tai vesiämpäriinsä. Tarhassa tämä on vähemmän naurattavaa, kun pieni ja punainen tamma yrittää kiivetä heinäntuojan kottikärryihin. Rohkeaksikin voisin siis mennä Hikkaa väittämään, ehkä jopa turhankin, mutta kenttähevoselle pelkästään hyvä ominaisuus olla ujostelematta turhia. Hoitohetkiin Hikan kanssa kannattaakin siis varautua huumorilla, ja on jopa parempi, jos sen antaa uittaa itseään vesiämpärissä; Hikka sählää silloin mieluusti ja hartaasti omiaan, eikä hoitajansa hidasteena.

Hikassa on siis kenttähevoselle ominainen rohkeus ja uteliaisuus, jonka voin vain olettaa olevan periytyvää. Lisäksi ratsuna tämä on niitä rotunsa reippaimpia yksilöitä, ei ollenkaan niitä tuupattavia malleja, joka sekin on pelkästään hyvä juttu. Sitä saa jopa pidätellä alkuun, ettei Hikka kuluta itseään puhki jo ennen varsinaista suoritusta! Onneksi Hikka on tähän nähden myös hyvin kiltti ja kuuliainen hevonen, joka muistaa hyvin ihmisen läsnäolon.
Hikan selässä on yllättävän lennokasta istua; se käyttää hyvin ilmavasti jalkojaan ja kouluradalla se tuntuu ihan leijuvan, sellaisella hyvällä tavalla. Lisäksi se etenee melkoista tahtia, ja sitä saakin miltein poikkeuksetta vähän rauhoitella varsinkin sileän tehtävissä, ettei mene pelkäksi paahtamiseksi. Se on kuitenkin helppo ratsastaa nöyränä ja läsnäolevana hevosena, joten kouluradat menevät melko mukavasti myös sivustakatsojan silmissä.
Peloton Hikka rymistelee läpi niin rata- että maastoesteiden vanhan tekijän tavoin, enkä muista kertaa, jolloin se ei olisi ylittänyt edessä olevaa estettä, oli tulokulma, korkeus tai este millainen tahansa. Jälleen suurimmat haasteet Hikan kanssa ovat pidättelemiseen liittyviä; lähinnä liian aikaisten hyppyjen pitelemistä ja vauhdin tasaamista, sillä Hikka innostuu esteratsuille tyypillisesti esteradoilla. Sitä eivät haittaa ympäristötekijät, ei meluinen kisakatsomo tai tuulinen peltomaisema, ja ratsastajana voikin luottaa Hikan osaamiseen ja siihen, että se vie aina perille radan loppuun.

Hikka on aina ollut hirvittävän helppo lastattava, seuraahan se muutenkin narussa taluttajaansa maailman tappiin asti, niin miksei myös traileriin. Matkat sillä menevät kameran mukaan hyväntuulisissa merkeissä heinäverkon ja oman narun kanssa puuhatessa, joten suosittelemme kunnon solmuja kiinnittäessä. Hikan kanssa kohteessa ei siis kannata pelätä tamman säikkyvän kiireistäkään ympäristöä, päinvastoin, Hikka jopa imee itseensä tilanteen sähköistä energiaa. Kannattaa siis varautua lämmitellessään pieniin ilonpyrähdyksiin, jotka tasaantuvat kyllä ennen omaa vuoroa. Tamman kanssa suoritukset menevät yleensä hyvin, ja lähinnä sen mukaan, miten kauan siihen ehdittiin ennen kisapäivää valmistautua, eikä Hikkaa ei voi ikinä mennä syyttämään yrityksen puutteesta; se kyllä taitaa lennostakin tulevat tehtävät ihan yhtä valmiina, kuin ne ennalta harjoitetutkin.


Sukutaulu



isä
Tervatilhi
trt 148cm sph



isänisä
Tunturitiainen rt 147cm sph



isänemä
Pihlajanmahla tprt 146cm sph

isänisänisä Rujopääsky

isänisänemä Talvisydännä

isänemänisä Metsuri

isänemänemä Ketunlaulu



emä
Pikku-Hilkka
prt 152cm sh



emänisä
Tuhtinuttu prt 148cm sph



emänemä
Tähtipiirre rt 154cm sh

emänisänisä Puhti

emänisänemä Vällyjä

emänemänisä Asteroidi

emänemänemä Kuunpilke


Hikka ei ole vielä tarjolla jalostukseen.


Kilpakalenteri


näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

kenttäratsastus

00.00.0000 kutsu / sija / taso
00.00.0000 kutsu / sija / taso
00.00.0000 kutsu / sija / taso

muut kisat

00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot


Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.


Hikan kuvat © Tilli, kiitos!
Hikan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu