Runon Väinö

virtuaalihevonen - VH18-018-0784

kantakirjakelpoinen SV-I

'Väinö'

suomenpienhevosori, 148cm korkea, rautiaankimo

syntynyt 10.04.2018, iältään 15-vuotias, ikääntyy satunaisesti

kasvattanut Runoratsut FI

omistaja Valokylän Talli VRL-14618

painoittunut kouluratsastukseen

kilpailee tasoilla Helppo B

❈ I - palkinto suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa toukokuussa 2018
❈ kantakirjakelpoinen
❈ tavoitteena laatuarvostelut krj, sla

Harvemmin minä aikuisia kodinvaihtajia etsin, mutta en kyllä pistä pahakseni, mikäli hevonen elää jo ehtoopuoltaan ja niiden aktiiviurakin on hamaa menneisyyttä. Toki suomenhevoset tuppaavat olemaan melko pitkäikäisiä, ja 15-vuotias Väinö oli periaatteessa vasta puolimatkassa. Sen kisat oli kuitenkin jo kisattu, ja surkuhupaisan kantakirjakelvottomana Melinalla ei ollut oriin tuhlattavana enempää resursseja seuraavien sukupolvien synnyttyä kuvioihin. Siitä minä sitten Väinön sieppasin, muutaman muun vanhemman kasvatin listauksesta, ja lupasin Väinön jatkavan sukuaan ja viettävän mukavan pulleita päiviä harrastekäytössä.

Rento ja letkeä herrasmiesorhi.

Sukutaulu

isä
Runon Vilho-Antero
KRJ-I SV-II

isänisä Runon Verneri SLA-I YLA2 KRJ-I ERJ-I

isänemä Runon Lyyria KTK-II SLA-I KRJ-I SV-II

isänisänisä Runon Rakuuna

isänisänemä Kuohuvan Veoletta SLA-I KRJ-I ERJ-I
isänemänisä Villahaan Heijari KTK-III KRJ-I

isänemänemä Runon Lyriikka YLA2 KRJ-I

emä VSN Ch
Runon Juhannustaika
KTK-II

emänisä Rajattoman Kuukävely KTK-III 07/15

emänemä Villahaan Aprilla KRJ-I

emänisänisä Rohmulan Kuunpilke

emänisänemä Rätvänän Kettutyttö KTK-II SV-II
emänemänisä Mörkövaaran Hilarius KRJ-I

emänemänemä Villahaan Astriina SLA-I KRJ-I jälk. C

Väinö on tarjolla jalostukseen 4-polvisille suomenhevostammoille.

Kilpakalenteri

näyttelyt

12.07.2018 Haavelaakso / tuomari Catia / 06/11 SA
29.07.2018 Hiivurin Suomenhevoset / tuomari yernisio / 11/12 SA
22.09.2018 Lily's Trotters / tuomari Kati / 07/12 SA
12.09.2022 Adina / tuomari Jannica / 11/11 SA
28.04.2023 Tiikeriluola / tuomari Jannica / 12/12 SA
20.04.2024 Valokylän Talli / tuomari Launi / 04/12 RCH

kouluratsastus

30.04.2018 / Runoratsut / Helppo C/ 05/40
03.05.2018 / KK Chermia / Helppo B / 02/30
04.05.2018 / KK Chermia / Helppo B / 04/30
05.05.2018 / KK Chermia / Helppo B / 04/30
07.05.2018 / KK Chermia / Helppo B / 02/30
05.05.2018 / Runoratsut / Helppo B / 06/50
06.05.2018 / Runoratsut / Helppo B / 02/50
06.05.2018 / Runoratsut / Helppo B / 05/50
09.05.2018 / Runoratsut / Helppo B / 07/50
13.05.2018 / Cefnmoor / Helppo B / 03/30
17.05.2018 / Cefnmoor / Helppo B / 03/30
30.05.2018 / Cefnmoor / Helppo B / 03/30
31.05.2018 / Cefnmoor / Helppo B / 01/30
17.05.2018 / Ratsutalli Lilja / Helppo B / 03/50
18.05.2018 / Ratsutalli Lilja / Helppo B / 04/50
28.05.2018 / Ratsutalli Lilja / Helppo B / 01/50
04.06.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 06/40
10.06.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 01/40
10.06.2018 / Duán Stable / Helppo B / 02/50
14.06.2018 / Duán Stable / Helppo B / 02/50
16.06.2018 / Duán Stable / Helppo B / 07/50
16.06.2018 / Gestüt Helmwald / Helppo B / 04/30
20.06.2018 / Gestüt Helmwald / Helppo B / 03/30
25.06.2018 / Gestüt Helmwald / Helppo B / 05/30
22.06.2018 / Majorithy Arabians / Helppo D / 02/14
27.06.2018 / Majorithy Arabians / Helppo D / 01/14
27.06.2018 / Majorithy Arabians / Helppo D / 02/14
03.07.2018 / Majorithy Arabians / Helppo D / 03/14
05.07.2018 / Majorithy Arabians / Helppo D / 02/14
22.06.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 02/40
25.06.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 02/40
25.06.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 06/40
02.07.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 04/40
05.07.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 04/40
09.07.2018 / Kärmeniemi / Helppo B / 05/40
03.07.2018 / Ristikallio / Helppo B / 01/50
04.07.2018 / Ristikallio / Helppo B / 02/50
06.07.2018 / Ristikallio / Helppo B / 03/50
08.07.2018 / Ristikallio / Helppo B / 06/50
09.07.2018 / Ristikallio / Helppo B / 01/50

31.08.2022 KRJ-Cup / Teilikorpi / Helppo B / 03/146
31.10.2022 KRJ-Cup / Stall Sjöholma / Helppo D / 04/68
31.10.2022 KRJ-Cup / Stall Sjöholma / Helppo C / 01/97

Päiväkirja

Runon Väinö taitaa olla ensimmäinen 4-polvinen kasvatti, joka on jalostettu omista hevosista. Sen isälinja ulottuu kimoon hevoskomistukseen, Rallijantteriin, joka oli Runoratsujen ensimmäisiä tuontisukuisia hevosia. Emälinja kätkee puolestaan sisälle ystävä- ja yhteistyötallimme Villahaan hevosia, emälinjan johtaessa esimerkiksi yhteen tallin kantatammoista, Akustiinaan. Näin ollen Väinö on tuntunut erityisen omalta ja rakkaalta aivan alusta alkaen.

Väinö syntyi aurinkoisena, huhtikuisena aamupäivänä. Sama päivä sattuu olemaan myös oman äitini syntymäpäivä, ja annoin hänen valita merkkipäivän kunniaksi varsalle nimen. Äitini on vannoutunut vanhojen nimien kannattaja, ja koska Väinö oli juuri julkaistun tiedon mukaan suosituin pojille annettu nimi vuonna 2017, myös tuorein hevoslapsonen pääsi liittymään nimikaimojen joukkoon.

"Voi ketun ketun kettu!" manasin autossa miehelleni Laurille. Kurvasimme juuri Adinan tiluksilta isolle tielle ja kotia kohti. Olin pahalla tuulella. Väinö ei tahtonut millään saada irtoSERT:ä, vaikka olimme kiertäneet jo ties miten monet näyttelyt. "En jaksa viedä sitä kyllä enää yksiinkään näyttelyihin, tämä sai olla viimeinen kerta!", puhisin edelleen. Lauri vilkaisi minua varovasti kuskin paikalta ja kysyi hetken kuluttua: "Eikö edes Tuulin MVA-SERT lohduttanut?". Ja totta tosiaan, Tuulikellohan oli napannut näyttelyistä yllättäen sertin, ollen samalla BIS4. Jotenkin Väinön tulos oli harmittanut niin kovasti, että en osannut edes iloita Tuulin saavutusta. "Väinö on hieno hevonen vaikka se ei pääsisikään kantakirjaan. Ja olisitko ikinä uskonut, että meidän Tuuli oikeasti yltää noin kovaan suoritukseen?" Lauri kysyi ja oli selvästi tosi innoissaan Tuulista. Aloin vähitellen kääntyä itsekin sille kannalle, että hyvinhän tässä lopulta kävi. Ja totta se on, että Väinö on ihan superhieno. Vaikka ilman kantakirjapalkintoa.

"Myy minulle Väinö", henkäisin puhelimeen heti haloon jälkeen. Melinan päädyssä oli hetki hiljaista.
"No myyn. Milloin tulet hakemaan?" nainen virkkoi pian toettuaan suoraan asiaan hypänneestä alusta.

Oli varmasti yksi vuoden surkeimmista ajokeleistä, taivaalta tuli vettä, lunta ja räntää vuorotellen. Nilkkoja myöten kahlasimme kohti tarhoja, joissa värjötteli sisukkaasti talviturkeistaan kiinni piteleviä, märkiä suomenhevosia. Paljaat lehtipuut seisoivat tummina taustalla. Viimein Melina viittoi kohti yhtä tarhoista, jossa saattoi sateen seasta erottaa nököttävän siluetin.
"Väinö!" Melina kutsui ja niiskautti heti perään. Kohmeiset kädet alkoivat availla portin lankoja. Tummarunkoinen möykky nosti valkoiseen maisemaan kadonnutta päätään ja lähti pian ravistellen kohti. Lähdimme vastaan, vaikka epävakaa tarhan sohjoinen ja liejuinen pohja siitä hidasta tekikin.
"Väinö on ihan mukava hevonen, tolkku ja laiduntanut muutaman kesän orilaitumellakin. Letkeä ja näppärä ratsuna, kyllä se vähän näin vanhemmiten on aloittanut luistoyritykset hommista, mutta tuuppimalla piristyy", kasvattaja alkoi selittää. Nyökyttelin tyytyväisenä. Rehellisesti minulle oli aivan yksi lysti, millainen hevonen täältä olisi tarkoitus olla laittaa kopin kyytiin, mutta ilahdutti kuulla, että mikään maan kammottavin otus ei ollut kyseessä. Väinö oli saavuttanut meidän verkkaisella tahdillaan, ja märkä kaula kihnutti heti tuulipuvuntakkiani tuttavalliseen sävyyn. Melina kiinnitti narun riimuun ja voltin kautta seisotti minulle pienoriaan loskassa.
"Kantakirjaan minä en tätä saanut. Nätti, mutta perisyntisiä virheitä löytyypi listaksi asti", nainen harmitteli. Väinö nojasi alahuulellaan Melinan olkapäälle.
"Olen minä huonompiakin kiikuttanut kantakirjaan, mutta katsotaan, jospa ne pitäisivät kelvottomille taas tilaisuuden", myhäilin yhteisymmärryksessä. Väinöstä ei ollut tosissaan rakenteeltaan malliesimerkiksi kirjan kansien kuvitukseen, mutta oli siinäkin omat hyvät puolensa. Hyvin yhdistelemällä saisi varmasti Väinöstäkin jätettyä parempaa sukupolvea.
"Jospa ne. No, tuossapa olisi, talutatko hevosesi itse talliin? Kuivatellaan vielä ennen ajomatkaa, niin ette palellu kumpikin", Melina ojensi minulle narua, ja virnisti. Räntäsade tuntui yltyvän viiman mukana, ja sieppasin minua katsomaan kääntyneen Väinön nyt ensimmäistä kertaa kätösiini. Irvistin varmasti Melinaa leveämmin, kun maiskautin orin liikkeelle.

Väinö seisoa tapitti kentällä juuri tasan siinä kohdassa, mihin olin sen pysäyttänytkin. Sen ympärillä pörräsi ahkera tuomari, joka supatteli toisinaan kirjurilleen oristani toivottavasti ne parhaimmat puolet. Lämpenevässä kevätauringossa laikukkaasti turkkiaan pudottava hevonen ei ollut erityisen kauniissa kuontalossa, mutta hyvässä lihaskunnossa kylläkin eikä ylipainokaan vaivannut, ja vanhana orina ja kehäkettuna se käveli letkeästi kanssani käyntikierrosta ja ravin heti perään. Väinön kanssa ei tarvinnut hengästyäkään sen mennessä kohteliaasti minun tahtisesti, ja olin jo päättänyt palkita sen ylihintaisilla tuontiomenoilla, mitä myytiin paikallisessa lappalaisessa pikkumarketissamme.

Ja ne omenat tosissaan ansaittiin; liekö sopivasti häikäissyt aurinko väärentänyt orin pyyleviä linjoja tuomarin silmissä, vai kotitonttuko siunannut nämä oman pihan piirileikit, mutta tuomarin asetellessa meitä neljänneksi ja puhuessa Reserve Championista lupasin orille kaksi kokonaista heti iltakaurojen sekaan.