Sotamaalauksen Pahataika

virtuaalihevonen - VH20-018-0642

Sotamaalauksesta oli aina tullut persoonallisia hevosia. Kaikki kyvykkäitä ratsuja, mutta välillä värikkäitä näin muuten. Silti moni oli kuitenkin tykästynyt räväkkään lappalaisnaiseen ja tämän hevoset upposivatkin kuin kuuma veitsi voihin, ja voitte vaan kuvitella, mikä paniikki siitä nousikaan, kun Sotamaalaus laittoi lappua luukulle. Surusta huolimatta moni otti tilaisuudesta viimein kiinni ja haki nyt viimeistään sen oman sotamaalaukselaisen, ennen kuin se mahdollisuus olisi lopullisesti kadonnut.
Minä olin tehnyt jo vuosia Sotamaalauksen kanssa yhteistyötä näin naapurina, ja kotoa tietenkin löytyi jo ennestään parikin tallin kasvattia sekä yhteistyössä tehtyjä omia hevosia. En ollut suinkaan poikkeus massaan, sillä huolimatta kaikkien erikoisista luonteenpiirteistä olin markkinoilla kuin hullu puuron perässä, ja epätoivoisesti laskin vielä omien tyhjien karsinoiden lukumäärää ja monta pelastettavaa siellä vielä olisikaan. Ehkä tavallaan kaikkien onneksi pystyin vaan lopulta laskemaan yhdelle ainoalle karsinapaikan, joten ei kun tuumasta toimeen ja haravoimaan hevosia. Sieltä Pahataian sitten löysinkin, omanarvonsa tuntevan tamman, jolla oli kapasiteettia siinä missä luonnettakin, ja se nyt vaan tuntui istuvan hyvin sukuineen jalostusohjelmaan. Heti seuraavana päivänä ostopäätöksestä sainkin lähteä hakemaan hevosta kotiin, ja kahvipöydässä kyynelehdittyjen muistojen lisäksi reissun aikaatuhlaavin osuus taisi olla Taikan lastaus.

Sanni oli ollut rehellinen heti alusta alkaen; Taika ei ollut mitenkään perinteisessä mielessä kiva hevonen. Kiivas omanarvonsa tunteva prinsessa, niillä sanoilla sitä kuvailtiin. Hevosena, jolle kelpasi vain paras; silkkihansikkaat, herkut, satulahuovat ja seura. Kaikelle muulle se nyrpisteleekin turpaansa.

Taika on siis hyvin tarkka hevonen monella tapaa. Ensin seurastaan; koskee niin kaksi- että nelijalkaisia. Ihmiselle vähän mukavampi, vaikka osaakin kiukutella sille päälle sattuessaan (ja Taikahan melkein aina on just sillä päällä), mutta hevosille armottoman ikävä. Pomottava ja haastava, mikäli lauma ei taivukaan sen tahtoon tai lähde sen leikkiin mukaan, eikä Taika pelkää juuri konfliktienkaan aloittamista näissä tapauksissa, vaikka alakynteen usein jääkin. Siksi se tarhaa ylhäässä yksinäisyydessään tai korkeintaan kahden tamman kanssa.
Seuraavaksi Taika on tarkka sen käsittelystä; ensinnäkään, se ei haluaisi olla käsiteltävänä ollenkaan. Ihan sama, ollaanko sitä harjaamassa, loimittamassa, varustamassa tai taluttamassa, Taika ei sitä halua. Se sietää sen kyllä kunhan tarpeeksi napakasti ottaa ja se tyytyy vaan liikahtelemaan aikansa kuluksi, mutta esimerkiksi pesupuuhat on tälle niin ehdoton ei, että siitä tulee pelkkä naurettava yritys. Myöskään sadekeleillä Taikaa ei taatusti saa revittyä tallin ovilta ulkoilmaan, puhumattakaan kuramaastoista...

Sukutaulu

Taika ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 näyttely + lisätiedot

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Taikan kuvat © VRL-06066, kiitos!
Taikan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu