Summer Soirée

virtuaalihevonen - VH25-000-0000

Prelude tuli minulle hieman sillälailla sattumalta. Kai siinä joku vanha suola janotti entistä kansainvälistä ratsastajaa, mutta ratsutukseen tultuaan kolmivuotiaana raakileena se vaan jäi tänne asumaan. Luutassa oli vaan jotain sellaista puoleensa vetävää, vaikka joku sitä sanoisi ehkä ennemmin luotaantyöntäväksi, mutta särmikäs ja suvukas puoliverinen kolahti ihan yhtä kovaa, kuin kotimaiset hankintanikin yleensä osuivat.

Muita päätä pidempi Luutani sulautuu suomenhevosteni massavaan joukkoon melko jouhevasti (puoliveriseksi) rotevine linjoineen ja suurine päineen, mutta onhan tämä vähän sellainen kulmia nostattava esitys tavan raudikoitteni keskellä. Yhtään vähemmän hämyä siitä ei tee ainakaan sen kieltämättä hieman omalaatuinen, tammalle tyypillinen kipakka luonto, mutta kaikessa vaadittavuudessaankin siinä on minusta jotain hirvittävän herttaista aina, kun aamuvellit valuvat siinä syödessä ja hotkiessa pitkin mustia ryntäitä.

Niin, Luuta on aina ja tulee aina jakamaan tallilaiseni kahteen leiriin; niihin, jotka pitävät väripilkusta ja virkeästä vaihtelusta ja niihin, jotka eivät yhtään jaksa tämmöisiä tuontiprinsessoja, joita täytyy loimittaa vähän joka kelillä. Ja kyllä minä sen tavallaan ymmärrän; Luuta räjähtää heti hilseilemään pelkästä paarman surinasta ja tutisee ensimmäisten leutojen syystuulien vihellellessä. Sen lisäksi vielä toki se, että se ei tietysti haluaisi yhden ainutta takkia päälleen. Meillä eivät kuitenkaan hevoset päätä hoidostaan, joten Luutankin oli opeteltava jatkuvaan loimitukseen, ja nykyään se lähinnä irvistelee niille hoitajille, jotka sen ilmehdinnästä halpaan menevät.
Vähän kaikki muukin hoidollinen oli Luutan kanssa opeteltava alusta; se tuntui unohtaneen tapakoulutuksensa synnyinmaahansa Saksaan muiden matkamuistojen kera, ja alussa se testasi melko hanakasti rajojaan ja käsittelijöidensä suomenhevosista laiskistuneita käsivarsia. Edelleenkin se osaa turhan älykkäänä elikkona käyttää aivojaan ja tilaisuus tekee tästä hevosesta varkaan, oli kyseessä sitten hanakka ryöstö tarhamatkan varrella tai pakaroiden näykkiminen jalkahoidoissa. Tähän on onneksi auttanut aika ja ikä, oikea varustus sekä kiinnipito, enkä korvaa mustelmavoiteita enää kovinkaan usein hampaankuvia saaneille kankuille.
Niin, yhteensummattuna voinkin siis ehkä parhaillani kehua Luutaa kehityskelpoiseksi hevosyksilöksi, joka kyllä osaa ja äkkää käyttäytyä meidän (ja sen) niin halutessaan!

Hevosessa kuulemma pitää olla jotain erityisen hyvääkin, että sitä jaksaa pitää. Minä tunnetusti pidän ihan keskivertoluuskaakin, mutta Luutassa sitä erityistä ja hyvää on ehdottomasti sen ratsastettavuudessa. Satulasta käsin tämä tuntuu ihan tanssahtelevan jokaisella askeleellaan, ja mikäli sikäli kouluratsastusta tituuleerataan hevosmaailman baletiksi, voi Preluden nimetä prima ballerinaksi. "Mikä jousto! Mikä tahti!" taisivatkin olla ensimmäiset ihastuneet sanaseni tamman selästä.
Ja siitä ollaan vaan kehitytty. Luuta on saanut lisää ryhtiä, lisää voimaa ja lennokkuutta koulutuksen edetessä ja tasojen noustessa, ja ennen kaikkea siitä on kasvanut miellyttävä, motivoitunut ratsuhevonen. Sekä minulla että Luutalla itsellään on nälkä kasvanut syödessä, ja älykkäälle tammalle on suorastaan ollut mukavaa antaa uutta pähkinää purtavaksi uusien tehtävien muodossa. Se on vaan oppinut ne ehkä turhankin nopeasti ja näin ollen turhautumaan taipuvaisena alkanut keksiä omaa koreografiaa väliin, mutta valpas ja metkuja kokenut ratsastaja kyllä aistii moisen puoliverisen lässähtäneestä elekielestä.
Kokonaisuutena Luuta on siis ihan erinomainen, peruspalikoiltaan kunnollinen ratsu, jolta taipuu niin tango että tanko. Kirjaimellisesti, tämän jaloissa ovat vitsanoksat rytisseet ja puomit kolisseet. Maastolenkin vetohevoseksi ei näin reaktiivisesta hevosesta ole, ja esteetkin on jätetty suosiolla niitä hyppääville, mutta kimppareissulle metsään tai kotikentän puomijumppaan on Luutakin kykenevä. Peltohumputteluihinkin se on ehkä turhan tekevä ja työintoinen valinta, mutta mikäli sängellä pyörityt piruetit ovat virkistyspäivän tavoite, voin suositella lämpimästi Luutaa!

Kieltämättä minä odotin näin oikukkaan tamman kilpauran päättymistä kotitontin uomien sisälle, mutta olihan se saatu Saksasta tuotua Suomeenkin, joten miksi ei vaikka sitten lähikaupungin ratsastuskentälle. Luuta kuitenkin yllätti ja lastautui isommitta mekkaloitta kiukuteltuaan ensin ramppia varmaankin vaan muodon ja imagonsa vuoksi, matkustaen siivosti heinäverkon viihdyttämänä ja sitten säyseästi laahustaen verryttelyhallissa etäällä pidettynä muista ratsukoista - vaikka kotitarhassaan mieluusti suomalaisten kavereidensa kanssa samoilla heinillä kyhnöttääkin. Kai raudikot ovat jo tarpeeksi tuttuja tai valinnanvaraa ei ollut, ken tietää, mutta siivosti käyttäytyvän hevosen kehtaisin viedä uudelleenkin ihmisten ilmoille!

Sukutaulu

Luuta ei ole tarjolla jalostukseen.

❈ 00.00.0000 syntynyt varsa, isästä

Sukuselvityksen paikka.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

kouluratsastus

00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot

kouluratsastus, jaoksettomat

Luuta kilpailee Anniina Pajun matkassa maailmankiertueella tammikuun 2025 lopusta alkaen.

🇫🇷 24.01.2025 Laverdiere Manoir / Helppo B / 00/00
🇦🇹 01.02.2025 Snowflake Festival / Helppo B / 00/00
🇦🇹 05.02.2025 Snowflake Festival / Stars of the Youth (4-6 -vuotiaat, Helppo B) / 00/00
🇬🇧 14.02.2025 Crystal Crown Challenge / Frozen Rhythm, Vaativa B / 00/00 
🇺🇸 22.02.2025 Sunset Tides / Helppo A / 00/00
🇺🇸 22.02.2025 Sunset Tides / Vaativa B / 00/00

Päiväkirja

27.12.2024 päiväkirjamerkintä © Anja P. (omistaja)

Luutan uusi vuosi näyttää näillä näkymin varsin intensiiviseltä, sillä olin ehkä innostunut ilmoittamaan sitä ulkomaille kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin ja kilpailuihin sen jälkeen, kun varmistin sille paikan saaristolaisen Anniina Pajun kisa-autosta ja -tiimistä. Ihan ei uusi tammani ennättäisi Sim Prixiin Roomaan, sillä olin tuplabuukannut sen kouluvarsojen laatuarvosteluun heti tammikuuhun ikävuoden käydessä vähiin, mutta sain sovittua kautta rantain Luutalle kyydit Ranskaan ajoissa Laverdieren kartanolle. Anniina ottaisi siellä kopin hevosesta ja ratsastaisi sillä samalla ensimmäisen virallisen luokan Helppoa B:tä, jonka Luuta lompsisi varmaan läpi puoliunessakin. Toivoin nyt vaan, ettei se pitäisi moisia peruskiemuroita turhan tylsinä ja käyttäytyisi edes kohtalaisen kiltisti ratsastajalleen, ettei tulisi paluupostissa takaisin ennen aikojaan.

Luutan kuvat © VVK, kiitos!
Luutan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu