Valokylän Tofferina

virtuaalihevonen - VH24-018-0347

Rehellisesti Pätkiksen sukua en ollut koskaan harkinnut jatkavani, sillä moisen ison ja minun mielestäni vähän pelottavan orin jatkojalostus ei ollut yksinkertaisesti erityisen hyvä idea. Olihan se hieno ja iän tullessa rauhoittunut huomattavasti, mutta edelleen turhan omapäinen eikä tarpeeksi nöyrä, jotta olisin sitä uskaltanut käyttää tai tarjota kenellekään.
Tiskistä pystyin virkkomaan pitkälti samoin; sillä oli yksi orivarsa takanaan, jota isän luonne ei ollut pehmittänyt tarpeeksi, eikä sekään tarjonnut erityisesti sellaisia piirteitä rotuun, mitä olisin halunnut jakaa sukupolvelta seuraavalle.
Olikin melkoinen itkun paikka siinä, kun tämmöinen parivaljakko löytyi kesäaamuna yhteisestä laitumesta. Muut tammat olivat suurimmilta osin kiimansa jo ohittaneet, mutta Tiskin mokoma oli tyypilliseen tapaansa myöhässä, ja se oli ilmeisesti riittänyt houkutteluksi etäämmällä laiduntaneelle orille, ja langat oli ylitetty. Hieman myöhemmin vahvistimme (onneksi) vain Tiskin kantavaksi, ja siinä sukuja ynnäiltyäni ja pari yötä pohdiskeltuani päätin antaa tälle kielletylle hedelmälle mahdollisuuden. Pitäisin joka tapauksessa itse ja kärsisin seuraamukseni sen päätöksen kanssa sitten, jos kun sellaiselle olisi tarvetta.
Tiski kantoi melkolailla vuoden päivät ja varsoi sitten vuorokausi vahatippojen jälkeen. Pahnoille pätkähti iso ja pitkä, vähän luiseva raudikkovarsa, tamma, jonka nimesin Tofferinaksi. Tiski hoiti Riinaa vuorokauden ajan melko esimerkillisesti, mutta sitten kohtutulehduksen nostellessa päätään alkoi hyljeksiä varsaansa, ja koin parhaaksi erottaa kaksikon. Riina sai ottoäidin läheisen ravitallin lämminveritammasta, ja Tiski pääsi toipumaan. Omalla tavallaan olen ehkä hieman kiitollinen tähän, sillä ilman Tiskin häijyjä vaikutteita Riinasta varttui oikeasti kiva hevonen.

Vaikka minä en olisi kuuna kauniina tai vähemmänkään kauniina päivänä Riinan vanhempia omaehtoisesti yhdistänyt, olen silti ihan iloinen Riinan olemassaolosta nyt ja tässä ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Olen myös ihan varma, että jos asiat olisivat menneet kuten oppikirjoissa ja Riina varttunut Tiskin helmoissa monen monta kuukautta vieroitusikään, olisin ollut aivan eri mieltä tuosta ensimmäisestä toteamuksestani. Lempeän ottoemänsä lämminveritamman huomassa siitä kasvoi kuitenkin aivan kelpo hevonen, ystävällinen ja ihmisläheinen.

Siinä, missä Pätkis ja Tiski kummatkin ovat isoja ja hieman häijyjä laitettavia, on Riina kaikkea muuta. Toki iso on tämäkin! Kuitenkin, sen käsittely oli helppoa aloitella ihmisrakkaan varaemän salliessa varsaansa lähestyttävän ja lääpittävän, ja sen tasapaksun tyyni suhtautuminen kaikkeen arkiseen ja erikoiseen tarttui luonnollisesti Riinaan. Tolkku raviukko tammoineen totutti varsan vuoluista alkaen aina lastaussillan kopinoihin, kuten varsalle kuuluukin, ja madotuksetkin ovat sujuneet meillä erinomaisesti hyvien kokemusten siivillä. Se tarhaa kauniisti isommassakin lössissä kiitos männävuosien nuorikoiden kesälaitumen, ja hakee paikkansa mukavasti lampaana eikä kinastele asemansa päälle. Voin siis vain lämmöllä muistella sitä, miten kultaisen kodin tämä alkuelämälleen saikaan! Siitä pohjasta oli hyvä jatkaa, ja nykypäivänä meillä on kaikessa ja kaikkien kanssa toimiva, kiva ja turvallinen harrastuskaveri.

Sinällään se ei toki yllätä, että Riinassakin on kouluratsun palikat paikallaan, onhan vanhemmat vahvasti koulusukuisia ja tarkasti yhdisteltyjä, ja siksi ostinkin alkujani Pätkiksen, Tiskiä juuri miettien. Mutta kyllä se silti täydeltä lottovoitolta tuntuu, kun hevonen on hyväluonteinen että kyvykäs!
Riinalta puuttuu onneksi sellainen tietynlainen koppavuus, joka tekee sen vanhemmista epämiellyttäviä ratsastaa. Tässä hevosessa on sen sijaan miellyttämisenhalua ja yhteishenkeä, jonka pistän senkin onnistuneen tapakasvatuksen piikkiin. Jo lämmittelyistä lähtien Riina on omalla moottorillaan etenevä, apuja odottava ratsu, joskaan ei tämä mikään yltiöreipas partiolainen ole; suomenhevoselle sopivasti kiinnostunut ja hillitty, toimintavalmis. Isoissa liikkeissä ja pitkässä selässä voi alkuun olla totuttelua, mutta vaikka siellä nyt aluksi vähän keikkuisikin, saa tamma kyllä ajatuksesta kiinni, mitä se ratsastaja hakee istunnallaan tai epämääräisillä pohkeilla.
Periaatteessa olisihan tästä estepelinkin voinut tehdä, sillä ihan ilomielin tämän kanssa on menty jopa kasikymppistä jumppamielessä, mutta mitäpä turhaan hyvää kouluverta sotkemaan. Mielestäni nämä meidän puuhat ovat muutenkin sellaisia vähän sinne päin tehtyjä ja tekniikka vapaa, joten pitäydytään Riinan kanssa paineettomissa hömppähyppelyissä, jossa kolinat on ihan ookoo ja kurveja ei ole kuin kentän kulmissa.

Sukutaulu

Muita palkittuja sukulaisia, kadonneita ei merkitty:
iiii. VIR MVA Ch Vaapukan Miska KTK-I SLA-II YLA2 KRJ-I, iiiii. VIR MVA Ch Raadelman Yksinolla KTK-I SLA-I* YLA1 KTK-I KRJ-I ERJ-II SUP-V, iiiiie&iiiieie. VIR MVA Ch Raadelman Tyttiina YLA2 KTK-III, iiiiieii. Utopia KTK-II YLA2, iiiie. Ch Vaapukan Milja KTK-III YLA2 KRJ-II, iiiiei. VIR MVA Ch Raadelman Ralli KTK-II SLA-II YLA2 KRJ-II, iiiiee. VIR MVA Ch Keinumäen Milena KTK-I SLA-I YLA2 KRJ-I, iiiieei. VIR MVA Ch Herra Militantti KTK-II SLA-I YLA2 KRJ-II, iiiei. Fiktion Rytmi KTK-II, iiiee. Haavelaakson Eevi KTK-III KRJ-I SV-I, iiieii. VIR MVA Ch Vaapukan Pirunviulu KTK-II SLA-I YLA2 KRJ-I jälk. C, iiieie. Onnen Bertta YLA2, iiieieii. VIR MVA Ch Ruiskukan Hiipivä Tiikeri, iiieieiie. Ch Ruiskukan Velho-Peikko KTK-III YLA3, iiieieiiiii. Ukkosmyrskyn Amorilla YLA3...

Riina ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / 00/00

kouluratsastus

00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Riinan kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos!
Riinan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu