Haselnussmus

virtuaalihevonen - VH21-018-0000

Suomenhevosten määrä ulkomailla oli sen verran vähäinen, ettemme koskaan ajatelleet, että sellaista tulisi koskaan ostettua muualta kuin kotisuomesta. Sitten kuitenkin kävi niin, että Valokylä löysi erään saksalaisen rodun ystävän ilmoituksen suomalaiselta foorumilta, jossa tämä esitteli kaikin puolin oikein herkulliselta kuulostavaa pienhevostammaa. Ja koska Valokylän nainen on tunnettu pelisilmästään, mitä tulee uusiin kantahevosiin, tämä oli välittömästi aloittanut viestinvaihdon saksalaisen kanssa ja sopi ostavansa pienhevosen.
Matkalla pohjoiseen Suomenmaata mutkitellen ylös noussut hevosauto koki kuitenkin rengasrikon, onneksi ihan Hovilanveräjän naapuripitäjässä, ja Kielo karautti trailerin kanssa pelastamaan tien laidasta jo varmastikin matkastaan väsyneen Haselnussmusin. Hovilanveräjässä sille tarjottiin heti oma karsina ja tarhapaikka, kunnes pohjoisesta päästäisiin hakemaan pienhevonen perille asti, mutta kiireistä johtuen hakua puskettiin aina vaan taaksepäin. Lopulta siinä tultiin siihen tulokseen, että poni jäisi toistaiseksi yhteistyötallille odottelemaan väljempää aikataulua ja lämpimämpiä kelejä. Kielo siis joutui vastahakoisesti aloittamaan arjen Haselnussmusin kanssa.

Nasu ei ole suinkaan nimikaimansa kaltainen ujopiimä, vaan oikein reipas ja itsenäinen ja rohkea pieni suomenhevonen, jonka harmaat päivät ovat aina täynnä hälinää ja elämäniloa. Kielo varmaan sanoisi, ettei sen kanssa arjessa voi olla liian varovainen, mitä tulee ponin keksimiin tempauksiin aina ratsastajansa karistelusta omatoimiretkeilyyn tallin varustehuoneessa, mutta pohjoisesta ollaan vaan tuumattu, että hyvä kun on iloinen ja aktiivinen hevonen, sellaisten kanssa on paljon mukavampi jakaa arkensa.

Nasu on kuulemma siis varsin puuhakas otus. Sen hoitohetket ovat täynnä sählinkiä ja hämmennystä, ja sen kanssa askareisiin vaaditaankin roimasti kärsivällisyyttä, mikäli mielii saada asiat hoidettua loppuun asti. Ilman kiinnisitomista tämä pyörii kuuleman mukaan ympyrää sukansa perässä ja lähtee jahtamaan pikkulintuja käytävälle, jos suinkin ovenraosta mahtuu. Käytävällä Nasu taas harrastaa musisointia ketjujaan kilistelemällä, joten korvatulpat annetaan lisävarusteena hoitajalle ennen vuoron jakamista. Kunhan kaikki mahdolliset tilanteet on kutakuinkin neutralisoitu, jää Nasulle enää mahdollisuudeksi surkeana koputella tallin lattiaa aikansa kuluksi. Onneksi moiset surkuttelut kestävät yleensä vain sen hetken ajan, ja heti liikkeelle lähtiessään tämä on taasen sopivasti pirteä ja ilahtunut.
Nasun taluttaminen on vähän kuin taluttaisi jo lähtölaskennan aloittanutta avaruusrakettia. Ikinä ei tiedä, onko aikaa ne kriittiset muutama sekuntia pysäyttää vielä lähtö, vai nouseeko tämä sillä samaisella kellonlyömällä ja katoaa jonnekin horisonttiin. Kielon mukaan tämän kanssa on ollut lähes mahdotonta ennakoida säntäilyjä, mutta ehkä siinä vaan kävi niin, että Valokylästä unohdettiin välittää aikanaan kasvattajan antama ohjeistus pyöräyttää Nasu ympäri sen pälyillessä ympärilleen. Hups. Ehkä Hovilanveräjällä kuitenkin pärjätään, eipä siinä ole eilisen teeren tyttö hevosten kanssa toimimassa.

Sukutaulu

Miina ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Nasun kuvat © luvat on, kiitos!
Nasun tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu