Muussikko

virtuaalihevonen - VH24-018-0345

Kyllä sitä taas varmasti mietittiin mitä se Pulskan Anja ajattelee, kun kenttäkisoihin raahasi taasen juoksijaa. Kieltämättä mietin itsekin, ratsukasvattajahan minä olen, kohta tosin varmaan tunnetumpi ratsuttaja näine radalta hylättyine ravureineni. Muussikko ei ollut tässä poikkeus; sille ei riittänyt ravivauhti eikä motivaatio seuraavaksi kuningattareksi, joten minun talliini sitä ensimmäisenä tarjottiin tätiratsastusprojektiksi silloisen omistajan toimesta. Tuttuun tapaani tykästyin siinä sitten tämmöiseen käyttöön erinomaisesti sopivaan hevoseen, ja päätin ostaa ja ratsastaa Muussikosta vielä inasta paremman.

Ja minultahan tulee pelkkää taattua laatua tätiratsastajana, eikä Muussikko tee tässä poikkeusta. Se oppi varsin nopeasti ratsukoulun alkeet ja siinä sitten harmittelin, että olisi sillä potentiaalia enempäänkin, vaan eihän silloinen raviukko-omistaja moisista ymmärtänyt, kiireellä yritti vaan myydä nurkista. Tulistuksissani ostin sitten pois vaikka tarvetta uudelle tammalle ei ollutkaan.

Ja ihan olisi hukkaan mennyt tämä tamma pelkkänä puskaratsuna, Muussikko olisi pystyynkuollut sellaisesta kehänkiertämisestä (kuten radalla jo tekikin)! Sen sijaan heti alusta alkaen raudikkoa kiinnosti selkeästi estekalusto ja korvien välissä humiseva tuuli juoksijalle kertakaikkisen epäsopivaan tyyliin. Ensimmäisestä polvenkorkuisesta esteestään alkaen se on leiskautellut sellaisia hyppyjä kuolleistakin kulmista, etten muista nähneeni tamman kaltaista hurjapäätä vähään aikaan estepuolella. Vaikka ratsastajan polvissa alkaisi tutista kieroon lähtenyt lähestyminen tai ylikuumaksi lämmennyt moottori, ei Muussikkoa moiset pikkuasiat lannista. Se ponnistaa varmasti ja korkealle, liitää ylitse vaivatta ja pistää seuraavan vaihteen silmään heti etukavioiden hipoessa maata. Muussikon ratsastajilta vaadinkin ehkä ensisijaisesti eniten (uhka)rohkeutta, hyppykokemusta ja himmailevia otteita.
Vaikka Muussikkoni selkeästi elää ja hengittää esteille, päätin leipoa siitä kenttäpelin, ja niihin pippaloihin kuuluu kouluosuus. Olihan tammalla peruspalikat ihan paikoillaan; hyvä ryhti ja kokoamiskyky sekä kolme mukavaa, keskinkertaista parempaa askellajia, joista ensimmäisenä mainittavana suomenhevoselle erityisen hieno, pyörivä laukka. Ravurille sillä on yllättävän kevytkenkäinen ravi, eikä kyseessä ole mikään maantiekiitäjäyksilö - vaikka on siitä pitkillä maastopätkillä siihenkin, eivätpä nämä juoksijat karvoistaan pääse vaikka kuinka ratsuttaisi. Käynti on ehkä vakiona turhan kiireistä, mutta varsin mukavaa ja pitkää noin muuten! Lisäksi Muussikko on hyvin herkästi ohjattavissa istunnalla eikä mitenkään kovasuinenkaan, joten kokonaisuutena varsin kelpo kandidaatti koulukiemuroille. Enkä minä turhaan moista mutuillut; Muussikon aivoissa saa kyllä samankaltaista säpinää aikaiseksi myös sileällä kuin estekalustollakin, joskin paljon hillitymmissä määrin. Mikä on tietysti pelkästään eduksi, ettei rata mene toheltaessa tehtävästä toiseen.

Ratsuominaisuuksien vuoksi minä tähän nyt ensisijaisesti ihastuin, mutta onhan tämä muutenkin aivan mukiinmenevä kaveri. Tulee toimeen laumassa, terve ja kesäihottumaton, osaa käyttäytyä suht asiallisesti ihmisen kanssa ja ympäristöään säikkymätön. Yleisesti ottaen siis juuri sellainen hevonen, jota tohtii pitää ja jonka pitämisestä saa iloa. Muussikon ainut miinus taitaakin olla vaan sen levottomuus joka pahenee seisotuksista ja tekemättömyyksistä, ja esimerkiksi juuri karsinassa tamma on varsinainen kuoputtaja. Siinä kuulkaa sahanpurut lentää naapuriin asti kun raudikko laittaa pehmusteet ojennukseen! Tarhassakin saa olla erilaisia virikkeitä tälle raketille, jotta tämä viihtyy jyrsimättä aidan karmeja. Loppujen lopuksi koen silti moisen puuhailun pienenä palkkana siitä, miten mukavan ja taitavan hevosen sainkaan.

Sukutaulu

Muussikko ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
❈ 00.00.0000 syntynyt varsa niminen meriitti, isästä niminen meriitti

Viulunkielin on melko tyypillinen raviukkojen kasvattama orinretku; juoksijaksi syntynyt, tulipunainen hännänalustaa myöten. Rakenteeltaan vähän niin ja näin, väkkyräkoipinen, lyhytkaulainen ja kirkassilmäinen. Ei mitenkään erityisen pärjänneestä suvusta, mutta niin se vaan Lunkinkin harteilla elää harhaluuloinen usko ja toivo vielä Kuninkaan tittelistä. Pikkupitäjän ainoa ori, joten sen vuoksi seudullaan käytetty, mutta ihan alle kymmenestä jälkikasvusta puhutaan tämän orin kohdalla; valtanimeksi kasvamisesta tuskin on jatkossakaan pelkoja. Oria on tarjottu sittemmin kantakirjaan, mutta palkinnotta jäi, jalostusoikeudet sentään sai ja varsoille kilpailuoikeudet, ja onpa niissä nähty hieman isäänsä paremmin pärjäileviä yksilöitä.
Isänisä Pillipiipari sekin oli tuikitavallisen punainen rautias, merkitön jokaista jalkaa myöten ja tähdenalkuakaan ei tälle raukalle suotu, ei missään muodossa. Piiparista oli juuri ja juuri muutamaan sijoitukseen kotiradan lauantailiigassa aina paikallisjärjestön konkurssisulkuun asti, mutta ei tästä hevosesta ollut isojen poikien juoksuihin. Rakenteeltaan tämä oli melko jykevää tekoa, säkäkorkeutta oli kahden suomenhevosen edestä ja josta vain vähän tappijaloissa. Kieropolvinen Piipari oli melkoinen kauhoja liikkeiltään, mikäli juorutietoon on luottamista, mutta jos jotain, niin ori oli hyvin helppo, no, oriksi. Kolmena kesänä Piipari astui luomuna laitumellaan yhteensä yhdeksän tammaa, ja näille varsoillensa ukki jätti onneksi melko vähän itseään. Seniori-ikäisen Piiparin kunto meni nopeasti kotiradan sulun jälkeen huonoksi, ja turhapa tuota oli vikaista hevosta pitää pihassa. Ori lähti usean muun radan sankarin kanssa samassa kuljetuksessa makkaratehtaalle.
Suvisuu oli iso tammaksi, mukavan rujoturpainen ja tähtisilmäinen, lyhytkaulainen ja vankka. Semmoinen perinteisen läsipäinen tumma liinakko suomifilmistä. Sekin vietti elämänsä lähinnä hiittihevosena ikääntyvällä omistajaukollaan, välillä lapsenlapsia ilahduttavasti notkahtaneessa selässään kantaen. Luonteeltaan tammamaiseen tyyliin melko omanarvontunteva, mutta nöyrä kuten kunnon suomenhevosen kuuluukin. Suvi sai tasan yhden varsan muodollisuuksien vuoksi, mutta orina se myytiin luovutusikäisenä eteenpäin. Omistajan kuollessa myös lähemmäs kolmikymppinen Suvi lopetettiin samana syksynä ennen isompia viiman aiheuttamia kolotuksia.

Tyrnävän Arielle se syntyi Tyrnävällä perunapellolle, kuinkas muutenkaan. Paikallislehdessä siitä oli artikkelikin aikanaan; pahastunut farmari kertoi järkyttyneensä syvästi pellolleen karanneesta tammasta jälkeläisineen ja jälkeisineen, ja edelleen kasvattajan toimiston seinällä komeilee kyseinen lehtileike. Emänsä lykkäämästä liemestä päästyään Arielle jatkoi kasvattajansa omistuksessa ja päätyi jo ennen kilpauraa siitostamman urapolulle nivelvamman jälkipyykkinä. Maitojunaakin pidempi, helmasyntisen rakennevikainen Arielle osoittautui erinomaiseksi emäksi, ja näin parikymppisenä pyöräytti vielä viimeisen seitsemännen varsansa. Paikkansa päälle ymmärtävän tamman varsoista on kasvanut mukavia käyttöyksilöitä lähinnä ravipuolelle hyvin yhdistelemällä, joskin todellisesti monimuotoisena rotuna on niistä ollut ratsu- että työvirkoihinkin.
Amateuksen muistaa varmasti moni vanhempi ravikansalainen; ihan liian nuorena radalle kuollut, lunastamaton lupaus jostain suuremmasta. Tähtipäinen, rujopiirteinen ja matalajalkainen ori ehti kilpailla kahdeksan kautta kohti Kuninkuuksia, kunnes juoksu katkesi paukahtaen kotiyleisön edessä eräänä tuikitavallisena keskiviikkona. Samassa rytäkässä päättyi myös erään huippuohjastajan ura rattailla, joskin tällä oli mahdollisuus jatkaa valmennuksen parissa. Onneksi ennen Amateuksen surullista loppua se oli ehditty kantakirjata jalostusmielessä ja sitä oli käytettykin pari kesää tammoille, joista tusina varsoi onnistuneesti.
T. Tildekin teki varsin lähtemättömän vaikutuksen moniin; tummahipiäinen, pitkärunkoinen ja virtaviivaisen pyöreä tamma oli milloin missäkin mielessä esillä kotikunnassaan. Milloin se iloisesti jolkotellen kyyditti yhteen rekeen mahtuvat kyläkoulun alakoululaiset joulukirkkoon, milloin lampsi sisään kunnantalon avoimien ovien päivänä pullapitkopöydän kimppuun, ja milloin se turmeli naapurifarmarin perunasadon varsomalla ainokaiseksi jääneen varsansa pellolle. Tilde oli siis oikea kyläjulkimo! Sen käyttö oli myös hyvin monipuolista, vaihdellen omistajan ja kunnan iloksi tehdyistä reki- ja kärryajeluista aina ratsastushullaantuneiden plikkojen köpöratsasteluun, ja jokaisen ihmisen ja työnkuvan se kohtasi yhtä suurella reippaudella. Tilde eli pitkälle kolmikymppiseksi, ja sille laitettiin ihan muistokivi kirkkomaalle.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / tulos

kenttäratsastus
00 sijoitusta, joista 00 voittoja

00.00.0000 kutsu / taso / 00/00

Päiväkirja

00.00.0000 päiväkirjamerkintä © ()

teksti teksti.

Muussikon kuvat © luvat on, kiitos!
Muussikon tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu