Monsiur Mokkanahka

virtuaalihevonen - VH25-018-0002

Ah, mikä nostalgian puuska tuvassa ottikaan minusta vallan, kun luin tämän orin nimen ensimmäistä kertaa! Muistan edelleen elävästi omasta lapsuudestani ne enon perintötakit, joihin olivat männävuosien tupakansavut ja vintin pölyt tarttuneet, sekä oman nuoruuteni ylipolvenmittaiset saappaat, joilla kipitettiin läpi suuren maailman yöelämän. Itseasiassa mustat mokkanahkakiiturit taitavat löytyä kaappini kenkäkasan periltä edelleen, mutta enää eivät taida nilkat kestää jäisen Pohjolan kuoppaisia tallipihoja puhumattakaan siitä, että ne menisivät hyvinsyöneitä pohkeitani pidemmälle... Loput paljastukset saavat jäädä kuitenkin muistelmiini.
Monsiur Mokkanahkaan törmäsin niinkin viattomasti internetissä erästä varsagalleriaa selaillessani, ja siinä oli taas sellainen nimi (ja hevonen!) että se oli menoa välittömästi. Myynnissähän se ei ollut siihen aikaan kun vanhalle tutulle Pentti Puotilalle asiasta soittelin, mutta Pentin tuntien kaikki on kaupan - oikeaan hintaan. Niinpä yhtä reipasta reissua Lahteen myöhemmin olin paljon köyhempi, mutta ihanan Monsiur Mokkanahkan uusi ja erittäin onnellinen omistaja.

Minä kutsuisin ihan mielelläni Monsiur Mokkanahkaa arjessakin sen koko upealla nimellään, mutta onhan se kieltämättä vähän epäkäytännöllinen huudeltava tarhan portilla hytistessä kolmenkympin pakkasilla. Niinpä ristin tumman komeuden Moksuksi, jonka joku voi muistaa 2000-luvun Pikku Kakkosesta. Kaimaansa ja vähän muihinkin verrattuna Moksu on ehkä inasen normaalia enemmän purkka-aivoinen, mutta minun mielestäni paljon pehmeämpi, sopivampi suureen syliini ja yritteliäämpi kuin kukaan muu!

Moksua on tosissaan siunattu lempeydellä siinä, missä se ehkä hieman jättää ajassa ja ajatuksissa. Sen sekuntit ovat pitkiä ja minuutit vielä pidempiä, mutta se ei ole koskaan minua hevosessa haitannut, kunhan joskus sitten tapahtuu, ja tuleepahan vähemmän tolskattua kuin kiire kaulassa. Tätä eivät maalliset murheet tai rajoitteet paina ja saa ottaa vähän pakostakin aikaa itselleen ja tekemiseen, odottelipa siinä sitten hitaasti nousevaa kaviota tai kuolaimen sylkemistä suusta. Siinä ajassa, minkä tuhlaan orin kanssa vartoessa, saan miltein ilmaisen terapiatunnin omille ajatuksilleni! Varttuneella tyttömatikalla laskettuna tulee halvemmaksi pitkässä tähtäimessä, kun miettii kaikkia niitä säästöjä mielenterveytensä hoidosta. Samaisessa turpaterapiassa mieltä lämmittävät päälle lämpimät hörähdykset ja hellät katseet, sekä välillä takin taskuja hitaasti hipova, samettinen turpa.
Muutenhan tämä onkin varsin mallikansalainen; tapakoulutettu ja ihmiselle nöyrä, tekee ja syö kiltisti kaiken mitä pyydetään matolääkitykset mukaan laskien, ja rokottaessakaan ei edes ilme värähdä. Kävelee narussakin kuin ei olisikaan siinä! Kengittäjähän Moksusta ei erityisesti välitä, sillä tiukalla aikataululla tämmöinen pitkäpiuhainen, hitaan reaktion viritys on kaikkea muuta kuin mukava, mutta se nyt on ratkaistu jättämällä ori pitkän päivän viimeiseksi työksi. Siinä saa sitten rauhassa koputella ja vuolla ilman, että joku kärsimätön raudikko hengittää jonossa seuraavana niskaan.

Kyllähän tässä on vähän harmittanut Moksun onneton yleisvire, sillä olen ihan varma, että muuten tällä olisi riittänyt paukkuja niihin isojen suomenhevosten liigoihin. Sillä on kuitenkin kaikki muu kohdillaan; kolme puhdasta, vakaata ja tasavauhtista askellajia, hyvä kestävyys ja tottelevaisuus. Ori vaan syttyy vähän turhan hitaasti avulle ja tyytyy puksuttamaan tasapaksua vauhtia uralla ilman erityisiä esiintymishaluja, eikä voimakaan kanna tarpeeksi sinne metrisiin esteisiin, ylimenevistä puhumattakaan. Siltikin olen ollut Moksusta ylpeä jo siitä, että pääsemme kenttäluokissa helppoa tasoa, emmekä jääneet jumiin alemmille luokille. Sileän tehtävät olivat esteitä helpompia, sillä niiden kanssa riitti toisto toiston perään, ja tämänkin tahmaisiin aivoihin varmaan lopulta piirtyi jokin kartta koulukentästä. Vielä kun olisi saanut lisää ryhtiä ja puntta liikkeeseen, mutta se jäänee jälkipolvien korjattavaksi. Moksulta odotan vain siistiä, hiipumatonta suoritusta ja hitaat reaktiot voin korvata itse ennakoimalla apuja. Samat odotukset ja ohjeistukset olen todennut päteviksi esteilläkin; aikaa tämän kanssa on turha ratsastaa, sen sijaan kannattaa satsata puhtaaseen, virheettömään rataan. Ratsastajansa ohjattava tämä täysin on, ja odottaa avut kaikkeen, joten siinä suhteessa vaatii tavan motivoitunutta estehevosta (ja yleisratsua) enemmän, mutta hyppää käskystä kyllä varmasti ja hallitusti. Eikä Moksu reagoi erikoisiinkaan väkerryksiin tai väreihin, puhumattakaan risukoista tai vesiesteistä, joten kehtaan kehua rohkeaksi, tai ehkä välinpitämättömäksi. Siitä samaisesta syystä se on minunkin kirjoissani täyttänyt hyvän kisa- ja harrastushevosen merkit, ei pistä pahakseen koppia, kuulutuksia tai grillimakkaran käryjä, kun ei niiden päälle ymmärrä pelätäkään.

Sukutaulu

Moksu ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
❈ 00.00.0000 syntynyt varsa nimi, emästä nimi

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

kenttäratsastus
jaoksenalaiset - 0 sijoitusta

00.00.0000 kutsu / taso / sijoitus

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Moksun kuvat © Scirlin, kiitos!
Moksun tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu