Valokylän Tuohimus

virtuaalihevonen - VH21-018-1464


KTK-II

'Masa'


suomenpienhevosori, 147cm korkea, punarautias

syntynyt 03.11.2021, iältään 3-vuotias, ikääntyy satunaisesti
kasvattanut Valokylän Talli
omistaja Valokylän Talli VRL-14618

painoittunut yleislajeihin
kilpailee tasoilla Helppo A / 90cm / Helppo

❈ II - palkinto suomenhevosten kantakirjassa joulukuussa 2021
❈ tavoitteena laatuarvostelut sla, krj, erj, kerj 


Ajatus lähti oikeastaan Tuohisesta. Se oli viimeisiä kausiaan tarjolla jalostuksessa, ja jotenkin tykästyin sen varsin tuohikkaaseen sukuun ja kykyihin varsinkin esteiden puolella, ja jotenkin siinä siitä lisää lukiessani Kuuran kuvastosta ajatukseni hyppäsivät heti Musiin potentiaalisena morsiona. Mus kaipasi vähän lisää kykyjä esteisiin, ja tässä sitä nyt olisi. Luonteeltaan kumpikin oli veistetty aika pitkälti samasta energiarikkaasta puusta, mutta kyllä nyt yhden reippaan hevosen kanssa aina pärjäsi, kunhan heittäisi pihattoon vapaasti riehkaamaan.
Niinpä sovin siirrosta ja sopivan hetken tullessa kävimme lähimmällä klinikalla. Mus tiinehtyi onnekseni kerrasta ja jäimme siinä sen kanssa pyöristelemään vatsaa ja viettämään varsin villejä päiviä aina pamahtamiseen saakka, ja siinäkin Musilla oli niin kiire, että varsa tulla humpsahti seisaaltaan onneksi pehmeille pahnoille. Pieni ja punainen orivarsa ei kuitenkaan kiirehtinyt minnekään.

Masaa ei ikinä uskoisi Musin tai Tuohisen varsaksi, sillä tässä ei ole tippaakaan vanhempiensa omapäisyyttä tai tulipalokiireisyyttä. On se reipas, varsinkin esteillä, muttei läheskään yhtä rodeoverinen, vaan suhteellisen hillitty ja yritteliäs ratsu, ja näin muuten se ei jaksa esittää mitään itseään suurempaa. Siitä tuli siis suoraan sanottuna yllättävän kiva ja leppoisa hevonen.

Masalla on semmoinen peruskunnioitus ollut aina kohdallaan, eikä sen kanssa ole tarvinnut juuri käydä lävitse näitä orien kasvuvaiheita ja kurinpalautuksia. Se on vaan aina toiminut kuin ajatus ja jättänyt kukottelut ja kiukuttelut muiden hoidettavaksi. Esimerkiksi uteliaana ja iloisena hevosena se tulee kiltisti luokse portille katselemaan, mitäs tällä kertaa ollaan tekemässä, ja narussa se on aina kipittänyt kiltisti rinnalla ympäristöään seuraillen. Arkiaskareet tämän kanssa hoituu ilman suurempia ongelmia, toki kiinnisidottuna ettei Masa ihan innostu liikaa tutkimaan käytäviä ja varusteita. Eläinlääkärin ja kengittäjän ori moikkaa samalla tavalla, kuin kenet tahansa tuttavan, eikä Masaa tunneta pitkävihaisena hevosena. Traileriakaan se ei ole ottanut tavaksi kammoksua. Masa on siis tiivistettynä ihan käsiteltävissä oleva ja varsin mukava, vähän turhankin kiinnostunut hoitohetkiinsä aktiivisesti osallistuva poni.

Masan periytyneet piirteet näkyvät ehkä eniten sieltä satulasta käsin, sillä Masa on varsin reippaan tuntuinen heti lämmittelyistä asti. Toisinaan se tuntuu jopa vähän malttamattomalta huolellisiin verryttelyihin, mutta ori on onneksi varsin helposti rauhoitettavissa ja se keskittyy kyllä pienen häslingin jälkeen.
Masalla on hieno ja iso laukka ja muutenkin varsin venyvät ja joustavat askeleet, jotka tekevät tästä varsinaisen suurentuntuisen hevosen. Koulukentällä tämä on näppärä paketti helppoihin luokkiin, ja kaikki tason perusasiat ovat tälle tuttua kauraa. Mitään suurta nillittämisen aihetta Masasta en keksi, ehkä mainittavan arvoista on vain huomioida etujalkojen liikkeen kunnollinen nostaminen ja sen huolellisempi herättely lämmittelyjen aikana.
Esteille Masa on jo taas vähän virkeämpi ratsuvalinta, ja sen selässä kannattaa olla hereillä, ettei ori lähde kiihtymään itsekseen. Tämän pikkuseikan siihen jättäen on jatkettava, että tämä on ihanan peloton ja hyvähyppyinen hevonen, jolla riittää etenemisintoa ja ilmavaraa eivätkä lintastakaan vedetyt lähestymiskulmat säikäytä Masaa. Sama pätee myös maastoesteillä, sillä Masa ei välitä siitä, onko este edessä maneesissa vai koivun katveessa, samalla innolla se sen on hyppäämässä.

Kisa- ja valmennuspaikoilla Masa on ollut tuttu ja turvallinen, utelias ja yritteliäs itsensä. Toki sillä on paljon enemmän ulkoisia ärsykkeitä, joita se seuraakin herkiämäti ja toisinaan lämmittelyissä sitä saakin palauttaa hieman tähän hetkeen ja tilanteen tasalle tavallista useammin, mutta näin muuten se käyttäytyy edelleen yhtä hyvin ja kohteliaasti vieraissa paikoissa ja hektisissäkin hetkissä.


Sukutaulu



isä
Ruskavaaran Tuohinen
SLA-I SV-II EV-II



isänisä
Turmeltajan Tuohivintiö KTK-III SV-II



isänemä Ch
Tuohiprinsessa KTK-II

isänisänisä Tuohipoeka KTK-III SLA-I KRJ-I ERJ-I KERJ-I
isänisänemä Nanetta SLA-II KRJ-I ERJ-I KERJ-II VVJ-II
isänemänisä Tuohikotti KTK-II KRJ-I ERJ-I KERJ-I

isänemänemä Pilviprinsessa KRJ-I ERJ-II KERJ-I



emä
Kaunon Nanomus
KTK-III



emänisä
Kaunon Siipikehrä KTK-II



emänemä
Liljan Miniunelma KTK-III

emänisänisä Siipiratas KTK-I

emänisänemä Outo Vai Ei KTK-II SLA-I

emänemänisä Minimies KTK-III

emänemänemä Kevät Unelma KTK-III SLA-II SV-II jälk. AB


Masa ei ole vielä tarjolla jalostukseen.


Kilpakalenteri


näyttelyt

00.00.0000 paikka + muut tiedot

kouluratsastus

00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija 

kenttäratsastus

00.00.0000 kutsu / sija / taso
00.00.0000 kutsu / sija / taso
00.00.0000 kutsu / sija / taso

esteratsastus

00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija

muut kisat

00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot


Päiväkirja

13.11.2021 päiväkirjamerkintä © kirjoittaja

Mus oli iso. Tosi iso. Olihan se aina ollut pyöreä, mutta jotenkin sen varsamassu oli tällä kertaa valtava, ja vaikka kuinka yritin kertoa itselleni, että talvikarva se vaan vääristää, niin mittasimme uteliaisuuttamme sen ympärysmitan suuremmaksi kuin koskaan. Mietin jo, millaista jättiläistä se meille muhi ja mistä geeneistä se varsansa olikaan sitten tehnyt ja oliko klinikalla mennyt putki sekaisin, kunnes se viimein poksahti marraskuun alussa. Paikalla oli myös meidän vakieläinlääkäri, joka oli edellisellä Musiin liittymättömällä visiitillään pyytänyt soittamaan varuiksi varsomisen alkaessa, liekö pelkäsi kaksosia, Mus kun ei ollut antanut ultrata enää toistamiseen tiineyden loppuvaiheessa. Eikä se siinä vaiheessa olisi enää mitään auttanutkaan.
Kaksosia ei tosiaan saatu, vaan monta litran kauhallista nesteitä ja yksi pieni ja vihaisenpunainen orivarsa. Kyllä minä siinä ehdin jo ajatella, että no niin, värin perusteella sellainen kuumakalle kuin vanhemmistaankin, mutta varsa otti alkuhetkensä yllättävän rauhallisesti. Olin jotenkin kuvitellut, että Musin ja Tuohisen varsa olisi ollut niin kiireissä jaloilleen, ettei siinä ehtisi nähdä kuin punaisen vilauksen sen sännätessä jo pystypäin, mutta ei, pieni ori vaan makoili kaikessa tyyneydessään heinillä. Mus olikin ehkä sitä malttamattomampi ja nuoli pienokaistaan vimmatusti, ihan kuin hätääntyen miksei se jo ponkaissut koivilleen. Jouduin itseasiassa sen avittamaan ylös ja ohjaamaan ensimaidolleen. Tallimestari, joka tuli tässä vaiheessa aamutalliin puoli seitsemän korvilla, yhtä hämmentyneenä tuumasi, että vielähän sillä oli aikaa tästä piristyä ja pistää ranttaliksi.

Masa ei kuitenkaan koskaan villiintynyt siitä sen enempää, vaan se tosissaan jäi tyynenrauhalliseksi ja ihan poikkeuksellisen kivaksi hevoseksi sukuunsa nähden. Olihan se varsin aktiivinen ja ympäristöstään kiinnostunut, muttei samanlainen saamarin suumaheri kuin vanhempansa, eikä sen kanssa tarvinut kokea orien hormoonimyrskyjen huippuhetkiä. Se varsana jättäytyi suosiolla emänsä rallittelusta paitsi ja keskittyi ihan muihin puuhiin kuin päättömään juoksenteluun. Se olikin emäänsä helpompi opettaa miltein kerrasta talon tavoille ja totuttaa askareisiin, ja ratsukoulutuksen aikana Masa oli ihan täyden kympin oppilas.


Masan © Narien vapaat, kiitos!
Masan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu