Valokylän Käärmeenlumooja

virtuaalihevonen - VH22-018-0719

Jeilistä ostettu Kyynsuukkoja oli ollut jo tovin aikaa vuokralla erään mukavan keski-ikäisen naisen luona, joka sitten soittaa pirautteli eräs kaunis päivä huolestuneena uutisia omista terveyshuolistaan. Ranne vaati ainakin vuoden lepoa, ratsastus oli kielletty, mitä tehtäisiin Sutturan kanssa, hän ei vielä kyllä siitä haluaisi luopuakkaan. Minä tarkensin, että pelkkä ratsastus oli se kielletty asia, ja johdattelevasti tuumiskelin, että ainahan tammojen kanssa oli se kolmaskin vaihtoehto. Onnekseni vuokraaja on varsin välkky nainen, ja innoissaan sanoi heti, että järjestä sinä käytännön asiat, niin hän hoitaa siellä päässä loput. Isäoriksi valitsin myöhäiskauden oreista vanhapoika Kaunon Hurmauksen, ja vuokraaja lähti käyttämään Sutturan pian palvelevalla oriasemalla.
Vuokraaja piti minut hyvin ajantasalla videopuheluiden ja viestien välityksellä, ja laittoi peukun kanssa ultrakuvaa tiineyden vahvistuttua. Sutturan vatsanympärys alkoi kasvaa ja tamma sai viettää kevyitä talutuspäiviä olon käydessä pikkuhiljaa tukalammaksi. Vuokraaja hoiti oman osuutensa erinomaisesti, ja elokuun lähestyessä loppuaan laittoi tietoa, että nyt löytyi vahatipat. Kaksi vuorokautta myöhemmin yöllä nainen soitti, ja ilmoitti h-hetken olevan nyt käsillä, ja onneksi ensikertalainen Suttura varsoi muutaman tunnin kuluessa ongelmitta läsipäisen tammavarsan. Se sai kasvaa ja kehittyä emänsä rinnalla luovutusikäiseksi asti, ja sitten lähdin sovitusti hakemaan sen meille Lappiin. Haikeat olivat ne jäähyväiset, mutta vuokraaja oli enemmän kuin tyytyväinen siihen, että Suttura sai jäädä jatkamaan hänen kanssaan siitä, mihin olivat ennen sairas- ja mammalomia jääneetkin.

Räpsyripsinen läsipäämme Lumo on oikea enkeli hevosen kengissä. Vaan sellaistapa siitä pystyttiin vähän odottamaankin, kumpikin vanhemmista tunnettiin hyväluontoisuudestaan ja varsa-aikanaan emänsä kanssa vuokraajan luona asuessa sen kanssa puuhattiin päivittäin, jotta varsasta kasvaisi ihmisiin ja käsittelyyn tottunut aikuinen.

Lumo on siis niitä nautiskelijaluonteita, joiden voi luottaa käyttäytyvän aina. Vanhempiensa tavoin se hörisee tyytyväisenä läpi hoitoaskareiden ja seisoo paikallaan siinä, mihin sen jättää. Jalkoja käsitellessään sen kavioihin saa monesti jopa vähän koputella, jotta puoliuninen Lumo havahtuu nostamaan koipia työskentelykorkeudelle. Meidän kengittäjän lempiasiakkaita, kuuleman mukaan. Varustamiset sun muut loimitukset Lumon kanssa menevät varsin samanlaisissa, rennoissa merkeissä, eikä taluttaessakaan ole koskaan tarvinnut huolehtia ylimääräisistä syrjähypyistä. Lumo on hevonen, juka kulkee juuri sinne, minne sitä onkaan viemässä.

Lumon kanssa kannattaa ratsastukseen varata hieman tavallista enemmän aikaa, sillä tämmöinen puoliunissa kulkeva hevonen vaatii perusteelliset herättelyt ja lämmittelyt ennen todellisia päivän suorituksia. Isäänsä tulleena se venyttelee huolellisesti joka lihasta ja niveltä ja keräilee voimia tuleviin tehtäviin, ja vasta sen jälkeen, kun kaula ei enää veny ja etu- ja takaosa kulkevat yhteistä tietä, se on valmis.
Kouluratsastus on aina tuntunut olevan Lumolle se luonnollinen laji, ja nöyrä, huolellinen tamma onkin oikea ilo sileällä. Kaikenlaiset kouluradan kuviot tulevat siltä selkäytimestä, ja se tuntuu toimivan pelkästään mielenvoimalla. Sillä on siis sellainen kouluratsun herkkyysominaisuus, joka tunnistaa jo pelkästä istunnasta seuraavan tehtävän. Käynti- ja ravitehtävät ovat olleet Lumolle ne kaikista helpoimmat läpi sen kehityksen vaihdoista taivutuksiin ja väistöihin, ja hitaammin lähtevä, mutta kaunis pyöreä laukka tulee sieltä perästä pienellä vaivannäöllä.
Emänsä tavoin Lumo on myös osoittanut olevansa ihana, varma esteratsu. Rohkea ja eteenpäinpyrkivä, kuuntelevainen tamma hyppää mitä tahansa, mitä sen eteen osuu, ja kaviot huolellisesti nostaen. Ratsastajan tehtäväksi jää rytmittää ja laskea matkat esteiden väleille. Lumo ei myöskään ole kranttu lähestymissuuntien suhteen, joten voin melkein väittää sen ainakin yrittävän aina hypätä.
Lumoa olen antanut liikuttajien viedä yksinkin maastoon, sillä luotan sen tulevan ja tuovan turvallisesti aina takaisin kotiin. Tätä tammaa kun eivät pyrähtelevät linnut, tienviitat tai mopoilijat pelottele!

Lumo on sellainen kasvatti, jota minä vien mielelläni esille; joka tilanteessa oma tyyni ja luotettava itsensä, eikä minun tarvitse huolehtia kuin sen perustarpeista. Hyvin jo varsana traileriin totutettu Lumo lastautuu ja matkustaa esimerkillisen rauhallisesti ja keskittyy tapahtumapaikoilla oleelliseen, eli valmistautumisen aikana nuokkumiseen ja radalla ratsastajaan. 

Sukutaulu

Lumo ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Lumon kuvat © scirlin, kiitos!
Lumon tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu