Sotamaalauksen Iivana Julma

virtuaalihevonen - VH20-018-0563

Sotamaalauslaisia oli meille kertynyt vuosien saatossa useampi; olihan Sotamaalaus meidän lappalaisella mitalla ihan naapurissa, joten yhteistyömme oli varsin aktiivista ja tervettä. Sotamaalaus oli kuitenkin lopettanut toimintansa Sannin todellisen tuulisen luonteensa mukaisesti uusia valloittamattomia maita kohti, joten ainoat tilamme sotislaiset oletin olevan ne, jotka meidän pahnoja parhaillaan kulutti. Mutta väärässä oltiin, sillä sitten myyntiin tuli vielä Sannin tallipalon jälkeen myymä, mutta uudelleen nyt kasvattajansa kautta toistamiseen kotia etsivä Iivana Julma.
Iivana Julma oli jo seitsenvuotias korskea orhi. Sanni kertoi sen olevan vanhasieluinen ja viisas hevonen, mutta kyllähän minä jo Sannin rivien välistä osasin lukea; Iivana oli potentiaalisesti siis vähän turhankin älykäs hevoseksi ja veisi ihmistä kuin pässiä narussa, jos niikseen lysti. Minulle kuitenkin luvattiin, että pääasiassa ori oli ihan hyväntuulinen ja päätti toimia ihmisen iloksi, ollen suht tervepäinen ori. Ja minä pidin tervepäisistä, älykkäistä oreista lähes yhtä paljon, kuin niistä putkiaivoisista, ja Sotamaalauksen laatuhevosia omistavana, uskalsin ostaa tämän kiltiksi vakuutellun Iivanan nimestään huolimatta.

Iivana ei tosiaan ole osoittautunut olevansa yhtään niin julma kuin nimensä antaisikin ymmärtää, vaan kyseessä on totisesti melko lehmänhermoinen hevonen, jolla on terve kunnioitus ihmistä kohtaan. Sen myönnettävästi alussa epämukavalta tuntuva katse on kuitenkin perimmiltään varsin ymmärtäväinen ja pehmeä, ja yhtäkkiä sitä jo huomaakin ajattelevansa, että Iivanalla on varsin tunnistettavat "kasvot". Ori ei siis suinkaan ole yhtään niin luotaantyöntävä sitten terävine silmineen ja muhkeine muotoineen, kunhan siihen pääsee tutustumaan lähietäisyydeltä.

Iivana on tosiaan melko viisas hevoseksi, ja sen kyllä huomaa. Sillä on semmoisia omia pieniä vinkkejä, joista voi mennä päättelemään, ettei sen pääkoppaa ole täytetty pelkällä sahanpurulla; esimerkiksi Iivana kiertää pihamaalle muodostuneet lammikot sieltä, missä on kaikista kuivin kohta, kakkaa siististi karsinassaan yhteen nurkkaan, ja odottaa tarhan porteilla jo hakijaansa, kun sitä mennä kipittää noutamaan. Meidän onneksi Iivana ei ole kuitenkaan käyttänyt tätä viisasta päätään ilkityötä harrastaakseen, vaan nöyränä suomalaisena se on pitänyt epämiellyttävissäkin tilanteissa mölyt mahassaan ja harvoinpa sitä saa sellaiseen tilanteeseen, jossa jupinaa syntyykään. Edes eläinlääkäri tai keväinen matokuuri eivät tätä oria hetkauta, vaan ne hoidetaan samalla rutiinilla, kuin mikä tahansa arkinen askare.

Iivana ratsuna on se sama Iivana, kuin muutenkin. Yleisesti kuvattuna nöyrä, motivoitunut suomenhevonen, joka jaksaa tehdä töitä tuntitolkulla, oli kyseessä sileän valmennus tai savottalla ajo. Ei tämä niihin liitokavioisimpiin suomenhevosiin ehkä kuulu, ja näin vanhempana ja pyöreitä muotoja kerryttäneenä Iivana ei ole ehkä se sileiden ratojen pintaliitäjä, mitä nuorena kevyenä kloppina vielä oli, mutta varsin tasajalkainen, eteenpäinpyrkivä tämä on, ja vie varmasti jokaisen tehtävän loppuun, jonka sille antaa.
Iivanalla ei siis ihan älyttömän komeita kouluratoja enää tehdä, vaan me jäimme työstämään turvallista Helppoa B-tasoa orin kanssa. Askeleiltaan tämä on kuitenkin varsin tasokas, enemmän pituus- kuin korkeussuuntaan kylläkin venyvä, mutta hyvärytminen, molemmilla päillään polkeva hevonen. Massan vuoksi tämä kuitenkin vaatii perusteelliset verryttelyt, jotta Iivana pääsee täyteen potentiaaliinsa. Näin muuten ei jää muuta kuin kehuttavaa; kolme hyvää askellajia, miellyttämisenhaluinen asenne ja hyväryhtinen ori.
Esteradoilla Iivana on varsin iloinen ja tarmokas hevonen, jolla riittää virtaa paahtaa läpi rata jos toinenkin. Tämä on yllättävän tasokas esteratsu, ja se hyppääkin vajaata metriä hyvällä varalla turhia pudottelematta. Joskus Iivana on tosin vähän turhankin rohkea, ja sen kuuluisa oma pää saattaa viedä oria vähän herkemmin sen olettamaan suuntaan eikä aina sinne, minne ratsastaja sitä olisi ohjaamassa, mutta sen nyt saa nopeasti korjattua. Tämän suurin synti esteiden parissa taitaakin olla turhan suuri itseluottamus ja omaohjautuvaisuus ponnistuskohtien ja kulkusuunnan suhteen.
Lehmänhermoisena hevosena Iivana ei pelkää ratsastaa myöskään puskassa, vaan maastoreitit, olivat ne kotikonnuilla tai kilpareissulla, eivät tätä hevosta saa säikkymään, vaikka mitään eteen tulla tupsahtaisikaan. Suossakin eteenpäin tarpova Iivana onkin ihan loistava ja varmajalkainen kaveri metsälenkille tai, kuten aiemmin vihjailtukin, vaikka metsäajolle.

Kukaan ei varmaan ylläty, jos kerromme, että Iivana on semmoinen hevonen, jota kiikutetaan kaikkiin kissanristiäisiin. Koska mikään tässä elämässä ei Iivanaa säikäytä, ei traileri tai kuljetusauto ole mitenkään ihmeellinen asia tämän orin mielessä ja erilaisten tilanteiden hälinä tuskin saa hevosta edes huomaamaan mitään eroa tallin hulinaan verrattuna. Iivana onkin meidän vakikalustoa kaikkiin suomenhevosta tarvitseviin tilaisuuksiin.

Sukutaulu

Iivana on tarjolla jalostukseen 1-polvisille suomen(pien)hevostammoille.

ii. Hämärän Rajatila on hyvin varsamainen keppostelija, jonka kanssa ei varmasti käy aika pitkäksi! Ori on edelleen kilpakäytössä ja kiertää estekisoissa 110cm:n luokissa. "Jake" on hyvä kilparatsu, sillä se ei stressaa mitään, eikä vierasta uusia paikkoja, vaan käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin kotonakin. Ratsuna hyvin vauhdikas ja herkästi kuumuava ori vaatii taitavan ratsastajan, joka ei kisko ohjista. Liian kovakätisestä ratsastuksesta Jake ottaa helposti itseensä, ja puree kiinni kuolaimeen ja lisää jatkuvasti vauhtia. Osaavan ratsastajan kanssa ori on todella herkkä ja kuuliainen, vaikka esteet saavatkin sen innostumaan todella paljon.

iii. Emältään äkäisen luonteen perineellä Hupiukolla oli kaksi puolta: ratsastaessa erittäin kuuliainen, yhteistyöhaluinen ori oli muuten kuin lohikäärme, jonka hampaita sai aina varoa. Orilla oli lähes aina korvat luimussa ja se tykkäsi äksyillä ihmisten lisäksi muille hevosille. Varsinkin kisapaikoilla sai olla varuillaan, sillä "Ukko" usein yritti hyökätä vieraiden hevosten kimppuun. Ukkoa käsitellessä saikin aina pitää raippaa mukana varmuuden vuoksi, hanskoja kädessä ja orilla kuolain suussa. Ratsuna se olikin täysi unelma ja sen ansiosta oria jaksoikin muuten katsella. Sillä kilpailtiin esteillä 120cm luokissa asti, usein sijoittuen tai voittaen. Ukon kisaura päättyi 16-vuotiaana vakavaan jännevammaan ja koska sillä ei enää pystynyt ratsastamaan, omistajat päättivät lopettaa sen, koska orin luonne ei ollut muuten kohdillaan. Ennen kuolemaansa se astui muutaman tamman siinä toivossa, etteivät jälkeläiset perisi sen äkäistä luonnetta - ja niinhän siinä kaikkien onneksi kävikin.

iie. Kenttäratsastuksessa loistanut Aamun Hetki joutui siirtymään seurahevosen rooliin ja siitoskäyttöön jo 12-vuotiaana pahan nivelrikon takia. Sillä tehdään edelleen käyntimaastoja ja satunnaisesti ravataan ja laukataan vähän, jos tammasta tuntuu siltä. Erittäin hyväluonteinen "Helga" toimii hyvin nykyisissä hommissaan, sillä se on kaikki käy-tyyppiä, eikä vaikuta olevan moksiskaan aikaistetusta eläkkeestä. Aikaisemmin sillä kisattiin kenttäratsastuksessa helpoissa luokissa hyvin menestyen. Lähes joka kerta tamma sijoittui. Se ei kieltänyt koskaan, sillä oli sopivasti vauhtia ja todella upeat liikkeet. Nivelrikon toteamisen jälkeen sen omistaja, tavoitteellinen kilparatsastaja, myi tamman uuteen kotiin, missä se asuu edelleen.

ie. Rautias suomenpienhevostamma Kevättanssi teki lyhyen, mutta vaikuttavan kilpauran esteratsastuksessa omistajansa kanssa. 90cm:n luokkia kisannut tamma joutui lopettamaan kilpailemisen ja valmentautumisen 11-vuotiaana takapolvien mentyä huonoon kuntoon. Kaunis, hyväluonteinen Kevättanssi haluttiin kuitenkin vielä jättää siitoskäyttöön periyttämään hienoja liikkeitä ja erinomaista hyppytekniikkaa. Edelleen samalla omistajallaan oleva tamma on viettänyt jo useamman vuoden rentoa elämää toimien varsojensa välissä lasten ratsuna ja nykyään sillä ajetaan säännöllisesti kärryillä ja talvisin reellä.

 iei. Kurjuuden Kuningas, eli Kingi, oli pippurinen esteratsu, jota harva halusi hoitaa ja vielä harvempi ratsastaa. Omistajansa lellikki käyttäytyi muita ihmisiä kohtaan ilkeästi ja sen lempiharrastuksiinsa kuului ratsastajien tiputtaminen keinolla millä hyvänsä. Lähinnä omistajansa ratsastettavaksi jäänyt Kingi toimi lempi-ihmisensä kanssa kuin unelma ja ratsukko kahmi ruusukkeita melkein jokaisista kilpailuista, missä kävivät. Punarautias ori eli pitkän, terveen elämän samalla omistajalla 3-vuotiaasta kuolemaansa asti.

iee. Merkitön, vaaleanruunikko tamma Kesäyö ei kerännyt huomiota ja katseita ulkonäöllään, sillä se oli aivan tavallisen näköinen, ehkä hieman jopa huonorakenteinen suomenpienhevostamma. Sillä oli kuitenkin upeat liikkeet ja se pärjäsi hienosti kouluradoilla helppo A-luokissa. Satunnaisessa kisakäytössä ollut perhehevonen teki elämänsä aikana monenlaista. Viikonloppuisin se toimi usein perheen isän kärryttelyhevosena, joskus se oli tapahtumissa talutusratsuna ja perheen lasten kasvettua isommiksi alkoi valmentautuminen ja kilpaileminen kouluratsastuksessa. Kesäyöllä teetettiin kaksi varsaa, joista toinen kuoli pian synnytyksen jälkeen. Tammalla ei ehditty yrittää enää uutta varsaa, kun se kuoli vakavaan ähkyyn 18-vuotiaana.

isän puolen sukuselvitys © enna

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Iivanan kuvat © luvat on, kiitos!
Iivanan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu