Lupsakan Hunajata

virtuaalihevonen - VH19-018-0669

Lupsakan Hunajata olin ehtinyt jo keväällä tallin kuvapäivityksistä ihastelemaan, mutta jostain syystä ajattelin, että nuorisoa oli jo kertynyt tarpeeksi ja jos joku muu tämän hunajaisen värityksenkin omaavan suvun suomenlapsen veisi mukanaan, niin itse ei tarvitsisi. Pyh ja pah, varsan ikääntyessä ja ensisijaisesti kasvaessa lupsakkalaiset postailivat vuoron perään kuvaa jos toista ja samaan aikaan ehdin itse ajattelemaan, että yleispuksuttimelle olisi paikka tallissa. Luonnollisesti yks plus yks yhtä kuin kaks, ja meikäläinen soitteli Lupsakkaan kysellen muka kuulumisia ja vähän varovasti sivuten niitä kevään kotiin vielä kasvamaan jääneitä varsoja. Milma tietäväisenä ihmisenä otti heti kopin ja kutsui kylään heti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, ja sinne sitä sitten ajeltiin viettämään pientä irtiottoa arjesta.
Luonnollisesti Milman ensimmäinen isku tuli oikealta ja kasvattitättärä vei minut varsalaitumelle ihastelemaan ja lässyttelemään nuorisolle, joista suurin osa nakkeli meikäläisen suuntaan niskojaan ilmeisesti Lupsakkalaiseen tapaan. Sen sijaan yksi niistä harvoista tervehtimään kaahanneista sattui olemaan juuri se ihastelemani vaalea raudikko, joka osoittautui melkoisen sähäkäksi paketiksi seuraavana päivänä Milman heittäessä löpöä liekkeihin ja istuttaessaan minut menevän nelivuotiaan satulaan, mokoma oli huomannut ilmeisesti meikäläisen seuranneen kaikista eniten Hunajata. Vaikka meidän meno oli varmasti enemmän tuskallista katseltavaa kuin mitään muuta, olin ihan vakuuttunut Hunajatasta, ja siinä vaaleanpunaisessa pilvessä oli helppo kaivaa kuvetta ja laittaa nimeä dokumenttiin.

Huuhaa on niitä meikäläisen kuuluisia heräteostoksia, joita harrastan lähes aina hevoskauppoja hieroessani. Tai tällä kertaa Huuhaa kyllä myytiin minulle, tai se myi itsensä, tai molemmat, sillä varsinaisesti en kauppaa lähtenyt myönnettävästi tekemään. Joka tapauksessa, vikaostokseksi sitä ei voi tai saa mennä haukkumaan, meikäläisen Hunajatassa kun ei ole kerta kaikkiaan mitään vikaa, vähän enemmän vaan vauhdinhurmaa ja kykyjä. Joka tapauksessa, kyseessä on 24/7 liikkeessä pysyvä, höynähtävän puoleinen tamma hyvällä temperamentilla.

Kuten tuli tuumattua, Huuhaan sielu on villi ja vapaa ja vauhdikas, joten saatte parikin kertaa arvata, kuinka helppoa tämän hevosen kiinniotto jostain tarhasta on, laitumella toki jo täysin mahdotonta. Raudikon riimuun onkin jo viritelty ihan oma pikku narunpätkä hommaa helpottamaan, eli jos siitä ehtii saada kiinni tammanretaleen rallitellessa koreasti ohi ja kohti tarhan takapäätyä, niin voi palkita itseään pullakahveilla meikäläisen piikkiin. Huuhaan riimuun saa siinä vaiheessa ihan oikeankin narun jo kiinni, ja suositeltavaahan se on, varsinkin vapaapäivien jäljestä, tämä kun kerää pöllöenergiaa muidenkin edestä. Taluttimen toisessa päässä Huuhaa on kyllä käytöstapakoulutuksen sisäistänyt, joskin aina kiirekiirekiireellinen liikkumaan paikasta toiseen ja joku käyntivauhti ihan ikävystyttää silmin nähden tätä oman elämänsä Räikköstä, mutta kunhan narussa vaan roikkuu tarpeeksi sinnillä ja mulkaisee pari kertaa ilkeästi raudikon suuntaan, ei se lähde taluttajansa yli kävelemään - ei kirjaimellisesti eikä kuvainnollisesti.
Huuhaan hoitovuoron jakamiset herättävät yleensä nurinaa porukassa. Tämän tamman mielestä kun joku paikallaan seisominen on turhan tylsää ja vauhditonta puuhaa! Siksipä Huuhaata ei suositella hoidettavaksi irti, ei edes karsinassa, Hunajata kun lähtee alta heti ja nyt. Lisäksi hevonen on vähän turhan kutisevaa sorttia sieltä vatsanpuolelta. Kaikista rauhallisimmillaan raudikko onkin käytävällä ketjuissa, jossa se saa ikävystyä seuraten tallin seesteistä arkea. Toki, eihän tämä nyt tuntia jaksa millään näpöttää kaikilla neljällä jalallaan, ja harrastaakin oman kivan keksimistä härppäämällä vaikka vieruskarsinan toveria tai kiljuen tallikissojen perään, tai vaihtoehtoisesti kuoputtamalla ja heittelemällä tätä tuulenvirtauksesta kulunutta pääkoppaansa. Mitä tulee sitten muuten hoidettavuuteen, Huuhaa ei oikeastaan juuri välitä hoitajansa päälle ja arvostele pätevyyttä, saatikka oikeastaan välitä piiruakaan, mitä sen kanssa keksii, kunhan tästä nyt pääsee pian liikkeelle ja taas rallattelemaan, eli ihan sama harjaatko, pisteletkö, loimitatko tai pesetkö.

Asiaan kuuluvasti Huuhaa on niitä ratsuja sieltä hevoskansan energisemmästä päästä. Siis siitä, jossa sitä vauhtia jaetaan kauhoittain mutta jarruja ei juuri ripaustakaan ja järkeä vielä vähemmän. Jos joku nyt Huuhaan selkään asti pääsee kiipeämään, jo siinä vaiheessa voi taputella itseään lohdutukseksi olalle ja ajatella, että on tehnyt jotain edistystä Hunajatan kanssa; koska seuraavaksi tämä säntää lähes poikkeuksetta kiitolaukkaan korvatta, ihan vaan koska tämä elää juostakseen. Siinä kannattaa vain pysytellä parhaansa mukaan kyydissä ja ajatella mukavia samalla, kun pidättelee pahimpia. Tähän kohtaan on varmaan ihan hyvä seuraavaksi mainita, että vauhdinhurmostaan huolimatta raudikko on ihan oikeasti nöyrä ja osaavakin hevonen oikein mukavan herkillä sensoreilla, kunhan se malttaa asettua tuntumalle. Alussa ei kannata myöskään säikähtää sen tykyttävän lyhyttä askelta, kunhan tammaa pääsee pyöräyttämään apujen kanssa pari kierrosta jännitystä purkaen, voi jo tuudittautua sen itse asiassa tosi mukaviin, liidokkaisiin ja pitkiin askeliin.
Huuhaan vauhtihirmuudesta huolimatta on se yllättävän kunnostautunut kouluratsu, jos ja kun sen saa sen vertaa kuulolle ja koottua. Hirveän herkkähän tämä kieltämättä on, hyvässä ja pahassa, eli tammaa vakavissaan sileällä ratsastavan on oikeasti omistettava höyhenenkevyet ja vakaat kädet ja istunta. Ei siis vaadita paljon apuja, jotta Huuhaa siirtyy sanoista tekoihin. Oikealla ratsastajalla tästäkin hevosesta löytyy siis, kuka olisikaan uskonut, käynti ja toisinaan myös kiireetön ravi. Lisäksi Huuhaata ei voi mennä syyttämään yrityksen puutteesta, vaikka mihinkään pitkiin käyntihöpötyksiin tai postimerkkikäännöksiin ei kärsivällisyys aina riitäkään.
Esteet on jo heti heittämällä enemmän Huuhaan mieleen; niissä kun vauhtia riittää. Joskus vähän liikaakin, kun pikku ratsu intoutuu heittämään ne aivot narikkaan ja rymistelemään rataa kiitovauhdissa. Siinä on helposti pientä kuolemanpelkoakin läsnä, kun Huuhaa lähtee risuestelaukkurin elkein etenemään! Kuitenkin, kunhan tälle pitää vaan jöötä estettä ennen, ajan ja jälkeen, voi ratsastaja suorittaa tamman kanssa jopa hallitulta näyttävän radan. Muuten ei oikeastaan tarvi huolehtiakkaan; Huuhaa on luonnostaan erinomainen hyppääjä.

Sukutaulu

Huuhaa ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

Päiväkirja

10.07.2019 kouluvalmennus © kasvattaja

Huntti on edelleen yksi mun lempihevosistani, vaikka pöljä tamma onkin yleensä ihan mahdoton ratsastaa. Pieniä tuskan kyyneliä nieleskelinkin, kun Huntin kolmannen varsan oli aika lähteä omaan kotiinsa. Olin niin hirveästi ihastunut vaaleanrautiaaseen tammaan, joka oli jopa tohelompi kuin emänsä. Tänään kuitenkin sain helpotusta sydänsuruihini, sillä nelivuotiaaksi kääntynyt Huuhaa tuli valmennettavakseni Lupsakkaan.
Jo heti trailerista tullessaan tammalla tuntui olevan kova kiire joka suuntaan ja seurasin varustamista huvittuneena. Omistajaparka tuntui olevan helisemässä tamman kanssa, sillä se ei olisi millään malttanut seistä paikallaan ja olisi tehnyt lähempää tuttavuutta myös koirien ja kissojen kanssa, jotka kaikki kävivät näyttäytymässä ja kerjäämässä rapsutuksia. "Pienehkön" taistelun seurauksena Huuhaa sai kuitenkin varusteet ja ratsastajakin pääsi kentällä nousemaan selkään. Alkukäynnit muistuttivat enemmän alkutansseja ja pitkin ohjin kävely jätettiin suoraan väliin. Tamma oli vielä nuori, joten siltä ei vaadittu vielä kovin paljoa, mutta alkuverryttelyiksi pyysin ratsukkoa tekemään paljon siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Ratsukko sai harjoitella myös peruutuksia aina lyhyiden sivujen keskellä, askel kerrallaan. Huuhaa ei olisi millään peruuttanut, sillä tamma ei ymmärtänyt miksi olisi pitänyt mennä taaksepäin, kun olisi voinut mennä tosi paljon lujempaa eteenpäin. Neuvoin ratsukkoa vielä ihan reilusti pysäyttämään Huuhaan ennen liikkeellelähtöä, sillä tamma tuntui syöksyvän suoraan peruutuksesta raviin, vaikka sitä ei edes pyydetty. Käytimme aika paljon aikaa valmennuksesta siihen, että Huuhaan saisi jotenkin avuille ja kuuntelemaan. Ihan täydellistä ravia emme saaneet aikaiseksi, mutta ainakin takaosa pysyi mukana menossa ja Huuhaa myös myötäsi nätisti.
Tamman valtavan energiamäärän vuoksi ohjeistin ratsukkoa siirtymään laukkaan saatuamme ravin jotenkuten siedettäväksi. Edelleen siirtymisiä laukan ja ravin välillä, sekä tarpeen tullen voltteja. Kääntyessään tamma ei voi kaahata ihan mielettömästi, joten voltit auttoivat pitämään tempon kurissa. Vaikka siirtymiset laukasta raviin tuntuivat venyvän monta metriä ja laukannostot olivat vähintäänkin pelottavia, näin silti tammassa potentiaalia. Toistojen myötä Huuhaa alkoi rauhoittua ja kuunnella myös pidättäviä apuja. Laukan tempo rauhoittui ja sain nähdä oikein kaunista laukkaa. Enää Huuhaalla ei ollut valtava kiire kaikkialle, vaan se hakeutui nätisti muotoon ja kuunteli apuja hurjasti paremmin. Myös siirtymiset alkoivat näyttää siltä kuin olin aluksi toivonutkin, joten oli aika siirtyä hetkeksi käyntityöskentelyyn. Nyt Huuhaan rauhoituttua oli hyvä keskittyä niihin peruutuksiin, jotka olivat tuottaneet valmennuksen alussa harmaita hiuksia. Vaikka Huuhaa ei edelleenkään erityisesti pitänyt peruutuksista, olivat ne nyt huomattavasti paremman näköisiä. Alussa tamma oli vääntynyt mutkalle ja venkoillut kuin spagetti, mutta nyt Huuhaa pysyi paljon paremmin suorana. Edelleen tamman asentoa joutui korjaamaan ja se nosti herkästi päänsä ylös, mutta peruutuksissa oli silti huomattavissa suuri parannus. Annoin kuitenkin kotitehtäviksi peruutusten harjoittelun.
Onnistuneiden peruutusten jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään vielä muutaman pohkeenväistön ensin uralta kentän keskustaa kohti ja takaisin uralle. Tammalla oli edelleen hieman liikaa vauhtia, joten se ei astunut niin hyvin ristiin kuin olisin toivonut. Huuhaa pysyi kuitenkin rungostaan hyvin suorana, eikä tunkenut etupäätään pahasti edelle. Olisin kuitenkin toivonut vielä parempaa poikitusastetta, joten annoin senkin ratsukolle kotitehtäväksi. Hyvin onnistuneiden pohkeenväistöjen jälkeen annoin ratsukolle luvan kävellä loppukäynnit pitkin ohjin. Pitkät ohjat olivat toki tamman kanssa suhteellinen käsite, mutta ainakin puolipitkiksi niitä uskalsi jo päästää.

03.12.2021 kouluvalmennus © Elli Liekkiharju

Kouluvalmennus oli juuri se, mitä tarvitsimme nyt, sillä Huuhaa oli kuin viikkoja seisonut laukkuri, mutta oma fiilikseni päivästä oli luottavainen. Kävelimme Vappulan vanhemman ja pienemmän maneesin uraa pitkin pitkin ohjin, katsomossa istui muutamia ihmisiä. Alkuverryttelyt oli tehty omatoimisesti, ne olivat sujuneet kuten tämmöisen Räikkösen kanssa nyt voi olettaakin. Liekkiharjun Elli seurasi ratsukoita alusta asti mietteliään näköisenä, tuntui, että meitä hän ei ehtinyt nähdäkään kuin vilaukselta. "Aletaanhan hommiin", Elli vihdoin havahtui mietteistään. Hän ohjeisti kolme ratsukoista toiseen päätyyn pääty-ympyrälle, kaksi sai jäädä oven puoleiseen päätyyn. Me päädyimme kaksistaan toisen ratsukon kanssa, hyvä niin sillä vedimme aikamoista pikakäyntiä, enkä tarvinnut varoa montaa ratsukkoa samalla ympyrällä.
Tehtävänä oli siirtymisiä käynnistä raviin ja päin vastoin. "Anja, muista ulko-ohjan tuki. Nyt Huuhaa puskee lapa edellä. Hyvä! Sitten käynti, yks, kaks, kolme, neljä.. Kolme askelta käyntiä vain. Tarkkuutta!" Elli ohjeisti kuulokkeeseen, jollaiset ratsastajille oli jaettu ennen valmennuksen alkua. Taiteilin kieli keskellä suuta ratsuni selässä, sillä se oli vähän turhan räjähdysherkkä pienillekään avuille. Kun ravisiirtymiset alkoivat sujua, lisättiin jumppaan vielä vähän mausteita. Ympyrän joka neljänneksellä väistätettiin hevosen etu- tai takapäätä. Yhdellä neljänneksellä etupää sisään päin, seuraavalla ulospäin ja niin edelleen. Huuhaa olisi mieluusti jättänyt väistöt välistä ja suunnannut kiitolaukkaan uralle ja siksi sain taas keskittyä tehtävääni ihan tosissani. 
Hevoseni oli hyvin villillä tuulella. Pääsimme pois ympyröiltä ja hyödynsimme seuraavaksi koko maneesin alaa. Elli ei päästänyt meitä helpolla, sillä seuraava tehtävä sisälsi monta eri osa-aluetta. Pitkän sivun lopussa, oikeastaan kulmassa tehtiin voltti ja heti perään puolivolttia harjoitusravissa. Puolivoltilta ratsastettiin jokusen askelta luotisuorina, josta tehtiin pohkeenväistöä kohti E:tä. Pohkeenväistön jälkeen ratsastettiin harjoitusravissa kohti lyhyttä sivua, kulma oli tärkeää ratsastaa hyvin. C:ssä tarkka laukannosto ja laukkavoltin jälkeen tarkka siirtyminen raviin pisteessä. Se tuotti meille eniten hankaluuksia, sillä Huuhaa ei halunnut hiljentää raviin. Kulman jälkeen suoristus, pitkällä sivulla lisättyä ravia ja jälleen voltille. Olisin yksin ratsastaessani varmasti unohtanut osan, mutta onneksi meitä oli muitakin ja pystyin lunttaamaan muilta seuraavan liikkeen.
"Puolipidäte! Istu kunnolla alas ja hidasta, nyt se vie sinua", Elli ohjeisti seuratessaan meitä ravilisäyksen jälkeen. "Oho, nyt tuli voltille kokoa", nainen vähän naurahti, kun Huuhaa veti lintassa. Onneksi pohkeenväistö sujui parin haparointikerran jälkeen hyvin. "Laukkavoltilla muista taas ulko-ohjan tuki tai se lähtee alta", Elli sanoi. Hän seurasi meitä yksitellen pää kenossa. Luulen, että hän on pitkän niskahieronnan tarpeessa tämän valmennuspäivän jälkeen. "Hienoa, te voitte Huuhaan kanssa lopetella, se on tehnyt nyt ihan erinomaista työtä viimeiset väistöt ja ravilisäykset. Laukassa saisitte vielä kotona harjoitella hallittua laukkaa ja rauhoittumista", Elli sanoi ja siirsin hevostani pikkuhiljaa käyntiin. Lopulta kaikki olivat saaneet tehtävän suoritettua valmentajaa miellyttävästi. Saimme kaikki loppuverkkailla omassa tahdissa. Olipa kiva käydä pitkästä aikaa ulkopuolisen valvovan silmän alla valmentautumassa Huuhaan kanssa, siitä on varmasti hyötyä tuleviin koitoksiin. 

Huuhaan kuvat © VRL-00884 (pää & rakenne) ja © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan (ratsastus), kiitos!
Huuhaan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu