Esittely

Valokylän Talli sijaitsee tunturirajan tuntumalla virtuaalisen Suomen Lapissa. Tila itsessään löytyy erään pienen nimeltä mainitsemattoman kyläpahasen syrjäseudulla, jossa edes bussit eivät aja. Kilometrejä siis kertyy helposti näillä seutumilla.

Pihamiljöö kattaa sisäänsä asuinpirtin ohella liudan aittoja, navettarakennuksen, uudemman tallin sekä vielä pihaton. Karsinapaikkoja löytyy siis tarpeeksi, ja tarhoja on laitettu siihen suhteessa sopiva määrä. Navetan vintiltä löytyy kahvio. Varustehuoneet löytyvät molempien rakennusten päädyistä.

Ratsastusalueina meillä toimivat lämmitetty maneesi sekä pari kenttää. Lisäksi talvisin auraamme pellolle pienen baanan, jota voi myös hyödyntää. Maastoreittien virkaan löytyy monta erilaista polkua, muutama estein varustettu, aina korpimetsämaisemista tuntureihin.

Tallin vakihenkilökunta on varsin pieni näinkin suurelle tilalle, mutta lähitienoon ainoana palkkaavana työnantajana meillä vilisee aika paljonkin kunnollista nuorisoa tienaamassa vähän taskurahaa.

Tilan omistaja Anja Pulska on 36-vuotias lappalaisnainen. Anjan tunnistaa helottavista poskista, lyhyenlännästä ja pyöreästä ulkomuodostaan ja keltaisiin taittuvista silmistä sekä vaaleasta korkkiruuvikiharapehkosta. Yleisimmin Anjan päältä voi löytää norjalaisen villapaidan (mummun kutoman, kuinkas muuten) ja tummat ratsastushousut. Anja on viettänyt nuoruutensa samankaltaisella lappalaisella paikkakunnalla, sittemmin asunut hetken ajan Helsingin sykkeessä ja nykyään pitää siis pystyssä tallia, jonka tämä rahoittaa perinnöllään sekä sijoittamisella tehdyllä pesämunalla. Anja on varsin nauravainen persoona, jonkun mielestä ehkä hieman vallatonkin, mutta tarpeen tullessa tietty tiukka ja pohtivakin.

Tallimestari Kalevi Korvapuro on 68-vuotias vanha ja kaljuuntunut mies, jonka tunnistaa talvisin pilkkihaalareista ja kesäsin kahluupuvusta. Vanha mies on elänyt ikänsä samassa kylässä ja tehnyt uransa kengittäjänä, jota hän edelleen jatkaa tilallamme. Kalevi on luonteeltaan vähän juro sekä juntti, eikä tästä saa monesti muuta irti kuin satunaisia eri sananpainolla sanottuja murahduksia, mutta pohjimmiltaan Kalevi on hyvin pehmyt ja livautteleekin monesti talliapujen takintaskuihin pari Marianne-karkkia aina tilaisuuden tullessa.

Muuhun yleisesti nähtyyn väkeen kuuluvat nuoret ratsastajamme Sylvia Korpipuro, Juhana Matinpoika, Eetu Korsikas, Ronja Risula ja Julius Rovasuo. Kaikki nuoremme ovat päteviä ja iloisia ratsastajanalkuja, joista osa tähtää myös tulevaisuudessa alan palkkatöihin.