Siperian Kutsu

virtuaalihevonen - VH21-018-1361


SV-III kantakirjakelpoinen

'Sippe'


suomenhevostamma, 161cm korkea, punarautias
syntynyt 10.10.2021, iältään 3-vuotias, ikääntyy satunaisesti
kasvattanut Ronja Siltamäki evm
omistaja Valokylän Talli VRL-14618

painoittunut yleislajeihin
kilpailee tasoilla Helppo A / 100cm / Helppo

❈ tavoitteena kantakirjaus, kantakirjakelpoinen
❈ III - palkinto suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa marraskuussa 2021

❈ tavoitteena laatuarvostelut sla, krj, erj, kerj


Siltamäen Ronja oli aikoinaan ostanut K. Karelian nenäni edestä; ja vaikka se jäi vähän kaivamaan jalostuspotentiaalinsa takia, en kantanut siitä sen suurempaa kaunaa. Näin se hevoskaupoissa välillä meni, ja Ronja minulle leikkisästi lohdutteli, että ilmoittaisi minulle ensimmäisenä, kun olisi Kareliaa astuttamassa. Sitten kun se aika olisi.
Se aika lopulta tuli ja meni, ja kummankin unohdettua harmittomasti heitetty leikinlasku kuulin huhuja, että Karelia oli astutettu rodun yhdellä huippuoreista. En kuitenkaan ajatellut tätä sen syvällisemmin, olinhan kiireinen kasvattaja, en ennen kuin sain hyvin odottamattoman ja itkuisen puhelun Ronjalta; Karelia oli menehtynyt varsoessaan, ja varsan tulevaisuus näytti hyvin synkältä ilman sijaisemää. Ronja oli kuullut, että minulla oli muutamia tammoja, jotka olivat varsoneet vielä syksyllä.
Olin tietenkin heti valmis avustamaan. Syksyn tammoihin en enää varsaa saisi ujutettua, mutta sen sijaan pienhevostamma Vispilä odotti vielä varsaansa syntyväksi. Varmistettuamme, että varsaa pystyttäisiin vielä pitämään voimissaan korvikkeella, päätimme pelata nyt kaikki kortit Vispilän puolelle, ja toivoimme sen varsovan viikon kuluessa. Sen se tekikin; kaksi päivää Karelian varsomisen jälkeen Vispilä varsoi omansa, ja Ronja toi orvon välittömästi meille. Minulla ei ollut pienintä epäilystäkään, etteikö toista kertaa varsonut ja kunniallisesti esikoisensa hoitanut tamma ottaisi yhtä vähän isompaa ja ylimääräistä samaan settiin oman orilapsensa kanssa, ja sanojeni todisteeksi se hyväksyi tammavarsan siihen samointein. Pikku-Karelia pääsi apujen kanssa maidolle ja siitä sen ylämäki sitten lähti.
Luovutusajan lähestyessä Ronja sitten ilmoitti, ettei aikonut pitää varsaa; hän myisi sen, jos minä en sitä suostuisi pitämään. Luonnollisesti ajattelin olevani vähintäänkin hullu, jos päästäisin moisen kultakimpaleen käsistäni, ja olin heti valmis kaivamaan kuvetta niin, että vielä joulunakin syötäisiin vettä ja ruisleipää. Ronja päätti kuitenkin pyytää varsasta vain muodollisuuksien vuoksi jonkinnäköisen hinnan, ja Siperian Kutsuksi nimetty tamma sai jäädä meille, ja meillä saatiin syödä sinäkin vuonna joulupöydässä kinkkua.

Jos Sipellä olisi motto, se olisi ihan taatusti "ta det lungnt". Sippe on nimittäin käynyt lähellä kuolemaa ja tietää, ettei elämästä kannata murehtia, ja siksi se heittääkin kaviot mieluummin kohti kattoa ja rentouttaa koko kropan. Sippe menee sinne, minne tuulet ja turpa vievät ja se nauttii elämästään täysin siemauksin. Tämä on siis yksi hippihenkinen luonnonlapsi, tukka aina takussa ja pelkkää rakkautta täynnä.

Sippe on siis ihan törkeän rento ja rakastava hevonen, enkä muista asiaa tai tilannetta, jota se olisi kavahtanut tai edes vierastanut. Sanomattakin siis selvää, että arkiset askareet tämän kanssa luistaa kuin sukset vasta lanatulla ladulla. Ja vaikka jotkin toimenpiteet, esimerkkinä vaikkapa madotukset, sekin löytää epämukavaksi, ei Sippe ole koskaan niiden suorittajaa pahalla katsonut jälkikäteen, aina on hörissyt ihan yhtä lämpimät tervehdykset samoille kasvoille niiden tullessa uudelleen kylään.

Koska Sippe on monen polven ratsujalostuksen laatutuotos, on tämän ratsuominaisuuksien kuvaaminen yhtä positiivista höttöä kuin kaikki muukin tästä kerrottava. Vaikka tämä heräileekin vähän hitaammin tosihommiin tyypilliseen suomalaiseen tyyliin, kyllä tämä jo ihan parin kierroksen jälkeen alkaa virkistyä. Ihan kuten tavallinen suomalainen töissäkäyvä ihminenkin parin kahvikupillisen jälkeen.
Sippe oppi miltein hetimiten kaiken kouluratsastuksesta, mitä meillä oli sille opettaa, ja nykyään sen kanssa sileällä työskentely tuntuu ihan perus hömpöttelyltä. Askellajeiltaan tämä on pelkkää laatua, askellus on matkaavoittavaa ja tehokasta, muttei liioiteltua. Vaihdot on tälle varsinaista peruskauraa, mutta taivutuksissa ja väistössä kannattaa pitää mielessä, että tämmöinen pitkärunkoinen ja isokokoinen hevonen vaatii perusteelliset lämmittelyt niiden kunnolliseen suoritukseen.
Sippeä eivät erikoisemmatkaan esteidenkuvatukset tutisuta, vaan yli mennään ja vieläpä reilulla hajuraolla. Tämän kanssa on oikein turvallista vaikkapa opetella hyppytouhut! Sippe on äärimmäisen tasapainoinen ja rauhallinen hyppääjä, ja sillä on luonnostaan hyvä tekniikka. Lisäksi tämä on pomminvarma ylittäjä, vaikka kulma ei nyt niin ideaali ylitykseen olisikaan. Taasen kannattaa vaan pitää mielessä, että isompana hevosena tamma tarvitsee vähän enemmän sitä kääntymistilaa ja askeleita ei ehdi kertyä näillä harppauksilla ehkä ihan niin paljon.
Maastopoluilla Sippe on oma turvallinen itsensä; vaikka se osaa nautiskella kaikessa rauhassa köpötellyistä tätimaastoistsa, osaa se myös heittäytyä täysin ryntäin kohti maastoestettä - ja sen ylitse.


Sukutaulu



isä
Oneiros
vrt 167cm sh



isänisä
Marmori prt 170cm sh



isänemä
Uralian Oona vrn 158cm sh

isänisänisä Tuhkakivi

isänisänemä Fantasia I

isänemänisä Onnipoika

isänemänemä Leimun Natasha



emä
K. Karelia
prt 163cm sh



emänisä
K. Kommandööri tprt 168cm sh



emänemä
Rokokoo vprt 162cm sh

emänisänisä Voima

emänisänemä K. Karoliina

emänemänisä Ruusun Julius

emänemänemä Hulina


Sippe ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
❈ 11.01.2022 syntynyt tammavarsa Sukkasillaan Siperiassa, isästä Herra Huopikas KTK-I

Isä Oneiros oli nimensä mukainen päiväuni.

Emä K. Karelia oli klassisen kaunis mutta traagisen kohtalon kokenut tamma.


Kilpakalenteri


näyttelyt

17.10.2022 Pyökkipolku / tuomari vibaja / 03/12 irtoSERT

kouluratsastus

00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija 

kenttäratsastus
2 sijoitusta

21.09.2022 kutsu / Helppo / 02/86
26.09.2022 kutsu / Helppo / 04/86

esteratsastus

00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija
00.00.0000 kutsu / taso / sija

muut kisat

00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot
00.00.0000 kutsu / lisätiedot


Päiväkirja

08.11.2021 Lapikkaat kohti Pariisia © omistaja

Minä enää harvemmin intoudun kotimaan rajojen ulkopuolelle kisojen vuoksi, venyttämällä juuri ja juuri naapurimaihin. Lähinnä siksi, että kotimaassakin kilpailujen määrä riittää meidän tarpeisiin, ja toisekseen ihan sen takia, etteivät pitkät matkat houkuttele tälläista kotoilijaa. Olen sen sijaan aina sanonut ratsastajille, että mikäli he joskus kokevat palavaa intohimoa ulkomaiden kisakenttien valloitusta kohtaan, olen valmis sponssaamaan kisaretken kohteeseen, ihan näkyvyydenkin nimissä.

En kuitenkaan ajatellut, että meidän enemmän ja vähemmän täysi-ikäinen ratsastajatrio ilmoittaisi, että tahtoisivat lähteä Pariisiin kisaviikolle. Kyllä siinä sain pari päivää laskeskella ja pohtia ihan tosissani jo, että sanoisinko nyt tosipaikan tullen ei, mutta nuorison ollessa niin luotettavaa sorttia ja vasemman käteni lupauduttua kuskiksi ja kisahoitajaksi hyväksyin ehdotuksen ja aloimme yhdessä valikoimaan mukaan lähteviä hevosia.

Meidän pääpaino osallistuvissa hevosissa taipui myös sinne nuoremman sukupolven puoleen luokkien tasojen ja rajoitusten nimissä. Yritin myös valita sellaisia järkeviä ja kestäviä tapauksia matkaan, jotka edustaisivat myös kunniakkaasti rotuaan ja meidän tallia. Lopulta meillä oli valinnat rajattuna Kassuun, Liituun, Pesoseen, Sippeen ja Noitaan, joista kaikki ainakin jossain määrin täyttivät nämä kriteerit ja olivat jo ratsastajille ennestään tuttuja.

Luonnollisesti ratsujen valikoiduttua ja minun ilmoitettua ratsukot kilpailuihin suunnittelimme kaikille omat treeniohjelmat. Sippe ja tämän ratsastaja Sylvia aloittivat kouluratsastuksen valmentavan kurssin läheisellä ratsastuskoululla. Tuntitoimintaa oli kahtena iltana viikossa, ja siihen päälle Sipellä oli kolmena muuna iltana treenit kotitallilla. Sen lisäksi ohjelmaan kuului tehostetusti hierontaa ja juoksutusta. Viikko täyttyi siis varsin nopeasti, ja jätimme pari lepopäivää nuoren tamman arkeen. Sylvia kuitenkin kävi mielellään myös vapaalla Sipen kanssa maastossa rentouttamassa aivoja ja sivussa kertaili yksinkertaisia sileän tehtäviä retkillään. Olimme selvästi löytäneet hyvän rytmin tamman arkeen, sillä siinä vaiheessa kun oli aika pakata kimpsut ja kampsut matkalle, Sippe oli viimeisen päälle kunnossa, valmis ja tasollaan niin hyvä, kuin nuori hevonen voi olla.


Sipen kuvat © VRL-00884, kiitos!
Sipen tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu