Valokylän Luutamo

virtuaalihevonen - VH22-018-0140

Noita on kieltämättä yksi hienoimpia hevosiani, mitä tulee rakenteeseen, ja käyttöominaisuuksiltaankin varsin erinomainen, silloin siis, kun se toimii ihmisen jatkeena. Luonteeltaanhan se on varsin häijy, mutta jotenkin jaksoin uskoa siihen, että koska senkin kanssa ollaan pärjätty, ei se ole mitään, mitä ei voisi jalostamalla pehmitellä.
Noidan kuitenkin tehtyä minulle tamma Poppasen kuvittelin, että siinä oli jo sen suvun jatkaja, eihän Poppanen ollut osoittautunut juuri emäänsä lempeämmäksi. Toki siihen oli jotain tekemistä orivalinnallakin. En muutenkaan tykkää jättää samasta hevosesta useampaa jälkeläistä kotiin, mutta sitten eräs kaunis tammikuun ilta kuutamoa katsellessani ajattelin, että seuraava Noidan varsa oli nimettävä Luutamoksi. Se oli jotenkin niin kamala nimi, että se oli jo ihana. Päätin kuitenkin ensin toteuttaa varsan rauhassa ennen liiallista kiintymistä ajatukseen, ja metsästin puhtaasti Kuutamo-nimettyä oria, toki myös kantakirjapalkintoa ja hyvää luonnetta painottaen. Kujelman orivalikoima pelasti jälleen, sillä heidän riveissään edusti komea, isohko punaruunikko Kuutamoinen, kakkosen palkittu ori ja vieläpä vähän asiallisemmalla luonteella. Onnekseni me olimme jo vanhoja tuttuja Lottiksen kanssa, joten astutuksen järjestäminen ei ollut vaiva eikä mikään.
Sen jälkeen sitten jännitettiinkin, minkälaisen Luutamon sieltä saisin. Toivoin koko ajan pientä orivarsaa, ja kerrrankin uskon, että Noidan manaukset oli tarkoitettu hyvään; sain justiinsa sitä, mitä menin pyytämään. Helmikuun alussa yön pimeimpään hetkeen syntyi yönmusta orivarsa, joka jäi pienmittoihin.

Kun Luutamoa pitää kuvailla, niin jään monesti vähän epäröimään, että mitä siitä sanoisinkaan. Ehkä se onkin Luutamosta se oleellisin asia; epämääräiseksi sitä kai helpoiten kuvailisi, hevoseksi, jonka kanssa rajat on rakkautta. Semmoinen teräväilmeinen ori, jonka kanssa tulee helposti vähän kutistunut olo, josta se osaa ottaa kaiken ilon irti pelottelemalla vähän lisää vaikkapa irvistämällä oikein rumasti. Toisaalta, jos sen ei anna kummitella, Luutamoa voisi väittää jopa asialliseksi tyypiksi.

Luutamon kanssa itsevarmuus taitaakin olla se päivän kuuma peruna. Ori on vähän sellainen hevonen, jota ei väistetä, vaan sen pitää väistää, muuten se kapuaa olkapäälle istumaan ja hirnuu räkäisesti korvaan. Se siis saattaa helpostikin lähteä haastamaan ihmistä arkisimmistakin asioista, joten sen käsittelijän tulee olla hyvin jämäkkä vähän kaikessa.
Kun tämä on saatu kohdilleen kehtaan jopa väittää Luutamoa varsin asialliseksi hevoseksi. Ei se helpota arkea tulemalla tarhassa vastaan tai avaamalla suutaan kuolaimille, mutta ainakaan Luutamo ei lähde hippasille tai polje varpaille. Sen verran kohtelias se on, ettei tarkoituksenmukaisesti yritä koetella selkeitä rajoja. Perusaskareet, kuten harjaukset, satuloinnit ja kengitykset onnistuvat yhteissävelin ilman ylimääräistä sähellystä, eikä taluttaminenkaan herätä juuri suuria tunteita Luutamossa; se on suht välinpitämätön ulkoisiin tekijöihin, ja hieman erakkosieluisena hevosena sitä ei juuri kiinnosta vastaantuleva hevonen. Kunhan ei tarvi jakaa paalia kenenkään kanssa, niin Luutamo on tyytyväinen omaan seuraansa.

Sukutaulu

Luutamo ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Luutamon kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos!
Luutamon tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu