Kukkasia

virtuaalihevonen - VH20-018-0654


KTK-II

'Kukka'


suomenhevostamma, 157cm korkea, vaaleanruunikko
syntynyt 24.05.2009, iältään 14-vuotias, ikääntyy satunaisesti
kasvattanut Vilma Rönsy evm, maahantuoja VRL-14657
omistaja Valokylän Talli VRL-14618

painoittunut kouluratsastukseen & valjakkoajoon
kilpailee tasoilla Helppo C / noviisi

❈ II -palkinto suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa lokakuussa 2022
❈ tavoitteena laatuarvostelut sla, krj, vvj 


Pitkä kuin nälkävuosi, ajattelin, kun näin Kukkasia ensimmäisen kerran sitä lastatessani. Pähkinälaakson Svante ja Hampus pakkasivat kimpsujaan ja kampsujaan päätettyään, että hiiteen velvollisuudet kuten tallin omistajuus, ja olin lopetusilmoituksessa suruvalittelujen jälkeen kysynyt, mites se hevosten laita, liikenisikö sieltä jotain kivaa jakoon. Ja kyllähän sieltä, sanoivat minulle, että olihan yksi hyvä tamma, josta varmasti tykkäisin. Minä luotin, että kerran miehet näin väittivät, niin varmasti piti paikkaansa, ja käskin laittaa tilinumeron tulemaan.
Ja siinä minä sitten seisoin pidellen tyhjäilmeistä, pitkää aikuista hevosta, uusinta hankintaani, mutta ei auttanut kuin luottaa Pähkinälaakson miehiin siinä, että tykkäisin vielä tästä.

Ah, Kukka, meidän pitkäselkäisin, pitkäkaulaisin, pitkäpiuhaisin ja ei-niin-pitkäjalkaisin hevonen. Eli pitkä melkein kaikkialta muualta, paitsi sieltä mistä pitäisi.

Niin tosiaan, Kukan pituus ylettyy myös sen älylliseen toimintaan, sillä matka piuhan päästä päähän on piiiiitkä. Tosi pitkä. Kuvittele tähän aikuisen miehen käsiväli, niin pitkä. Summa summarum, Kukka on ihan pölijä. Sen edessä voi naksauttaa vaikka sormia, ja vasta kymmenen minuutin kuluttua sen toinen korva liikkuu pikkasen. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa, hyvinä mainittakoon se, että joku voisi kiertoilmaista Kukkaa lehmänhermoiseksi ja rauhalliseksi. Ja joo, onhan se, tavallaan, sen voi luottaa pysyvän paikallaan oli hoitotoimenpide sitten mikä tahansa, ja harjan varressa sitten kuka tahansa. Toisaalta taasen, Kukka on tallin viimeisinä valittuja hevosia mihinkään, jossa pitää päästä ripeästi eteenpäin. Niin kuin tarhan ja karsinan välille, johon sillä kuluu kaksi kertaa sama aika paljon lyhempään matkaan, kuin kellään muulla meidän hevosella.

Jos ihan suoraan puhutaan, niin Kukka ei todellakaan ole mikään äärimmäisen nautittava kokemus ratsastamiseen. Lämmittelyihin uhrautuu pieni ikuisuus ja siltikään se ei välttämäti riitä herättelemään tätä sen vertaa, että sillä pääsisi jotain laiskaa ravia nopeampaa. Sitä saa tuuppia eteenpäin kuin soutuvenettä myrskyssä ja lopputuloksena on vain hikinen, kiukkuinen ratsastaja ja edelleen samaa uraa, samaa tahtia tallustava Kukka. Se vaatiikin hyvin tiukan ja ahkeran tyypin satulaansa ja kisakausina aktiivisen päivittäisen jumppaohjelman, jotta se saa aktivoitua itsessään edes jonkin sortin momentumin.
Kukkaa siis ei todellakaan edes kehtaa sanoa kouluhevoseksi, vaikka sitäkin sen kanssa ollaan lähdetty veivaamaan. Liikkujana se on parhaimmillaankin vähän mitäänsanomaton, se liikkuu eteenpäin, siinä se. Askelten ilmavuudesta tai pituudesta ei jää mitään sanottavaakaan, muuta kuin se, että on sillä jalat, ja se liikuttaa niitä. Ensin edestä, sitten takaa perästä, joskus kun piuhat ehtii yhdistää sinnekin. Joskus se jopa nostaa laukkaa pyynnöstä, mutta kaikkien paras se on paikallaan seisomisessa.
Esteominaisuuksista sanon, että ei ole. Mitä sitä turhaa enempää aikaa siihen tuhlaamaan.
Kukan toinen laji on valjakkoajo, ja jos ei jo selvinnyt, niin sillä on jalat, ja se liikuttaa niitä. Ihan samalla lailla kuin selästäkin navigoituna.

Kukan kanssa ajatuksena onkin, että käydään pakolliset kisat, toivotaan tiukkanutturaisten tuomaritätien olevan anteeksiantavaisella päällä ja sijoittavan meidät edes jotenkin, ja sitten hyvä, laitetaan laitumelle ja unohdetaan sinne. Kisahevosena Kukka on Kukka, se ei tee mitään normaalista poikkeavaa, se liikkuu, se syö ja matkustaa.


Sukutaulu



isä
Salamia Taivaalta
vrt 162cm sh



isänisä
Ukkosmyrsky hprt 165cm sh



isänemä
Kauaskantoinen vprt 159cm sh

isänisänisä Myrskylehto

isänisänemä Lakka

isänemänisä Kannonkääntäjä

isänemänemä Messinkiurut



emä
Kukkaistyttö
rn 158cm sh



emänisä
Metsän Vartija prn 169cm sh



emänemä
Leinikki klm 154cm sh

emänisänisä T.A. Tapio

emänisänemä Metsälammen Lumme

emänemänisä Puurokauhu

emänemänemä Kullero


Kukka ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Isä Salamia Taivaalta on vähän vähemmän tunnettu, sitäkin lystikkäämmin nimellä paiskattu suomenhevosori. Myrskylehdon harvinaista sukulinjaa edustava suuri vaalea rautias ei olekaan oikeastaan saavuttanut ihmeellisiä sen 30 vuoden elinaikana muutaman hassun varsan ja paikallisen julkimon tittelin ohella, sillä Salami on oikein tunnettu näky pienen pitäjänsä häävankkureita vetäessä. Vähän romuluinen ja pitkä on kuvien mukaan, sellainen, että ihmettelee, miten niin ruma hevonen on voinut periytyä aikansa huippuorista, mutta mitäpä sitä sen suuremmin kyseenalaistamaan, kunhan saa selvitettyä sitä seuraavissa polvissa. Siellä se kasvattajallaan Salami syntyi, elää ja varmasti kuoleekin.
Isänisä Ukkosmyrsky oli ihan helvetin upea kolminkertaisen koulumestarin, Myrskylehdon, suosituin orijälkeläinen. Hopeageeninen, suuri rautias suurilla liikkeillä ja eleillä oli ehdottomasti isänsä parhaita jälkeläisiä saavuttaen kerran itsekin suomenhevosten kouluratsastuksen kultaa ja kerran pronssia. Luonnollisesti sillä oli suuret saappaat täytettävänään, ja olikin ehdotonta, että Ukkokin vietiin sitten aikanaan kantakirjaukseen, josta se pokasi hienon kakkosen hyvillä rakenne- ja liikepisteillä. Sanomista se sai lähinnä luonteensa periksiantamattomuudesta, sillä mitenkään nöyrä ori se ei ollut kuin metsätöissä, mutta sitäkin kovempi työmyyrä. Kantakirjauksen ohessa Ukko kisasi tosiaan kouluratsastuksessa menestyenkin, ja siitä tuli hyvin suosittu siitosori vielä elämänsä ehtoopuolelle asti. Ukko lopetettiin komeassa 29 vuoden iässä hampaiden kuluttua loppuun.
Isänemä Kauaskantoinen eli Kati ei puolestaan ollut sekään ihmeellinen tai erityisen tunnettu hevonen; lähinnä ratsastuskouluissa pakollisena suomenhevosena elämänsä viettänyt, eläkeikään tullessaan yksityiselle perheelle puskaratsuksi muuttanut raudikko läsipää. Suurimmat sen elämän kohokohdat olivatkin tallien väliset leikkikisat ja jouluriennot reen kanssa sekä kaksi varsaa. Vanhoista kuvista päätellen Kati ei ollut mikään kedon kaunein kukkanen ja se komein rotunsa edustaja, vähän heikkokaulainen, isopäinen ja pitkä, mutta juuri sellainen jokapaikanhöylä mukavan välinpitämättömällä luonteella. Katin loppu tuli 26-vuotiaana niveltulehdusten muodossa.

Emästä Kukkaistyttö piti tulla seuraava suuri suomenhevostamma, kouluratojen iso tähtihevonen, ja sitten se meni ja sai hankosidevamman 4-vuotiaana. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, ja kasvattajansa jalostusarvosteli ruunikon Tytin siitosuraa ajatellen. Hyvä pitkä kaula, nätti pää, mutta mäyräkoiramallinen tamma ei saanut edes palkintoa, ja jotakin sanottiin myös vennoista vuohisista. Joku olisi sanonut että sysipaska, mutta ei kasvattajansa, joka jaksoi uskoa Tyttiin, ensimmäiseen omaan kasvattiinsa. Luonteeltaan Tytti oli kuulemma lehmänhermoinen, mutta epäillysti patalaiska ja tätihevostunut, mutta koska se oli T.A. Tapiosta (siis T.A. Tapiosta, joka polveutui jostain toisesta huippuorista, ja sitä rataa!!!), moni sinisilmäisempi oli valmis lyömään rahaa tiskiin tamman varsasta. Jännästi kyllä Tytti tiinehtyi elämänsä aikana vain kerran varsoen tyttövarsan, ja kertaakaan sen jälkeen se ei enää edes tiinehtynyt. Kasvattaja kyllä yritti ja useammalla orilla, mutta kun ei niin ei, ja Tytti siirtyi kokonaispäiväiseksi oloneuvokseksi vuosikkaita paimentamaan kesälaitumille. Epäonnen hevonen Tytti lopetettiin lopulta vanhan vanhan alkaessa vaivata vain 11-vuotiaana.
Emänisä Metsän Vartija oli isänsä ainoaksi jäänyt varsa, ja ihan liian valitettavan vähän käytetty, jos kysytään vanhan kansan kasvattajilta. Komea ja hongankolistajan mittainen punaruunikko Vartti tehtiin hitaasti ja hartaudella, kisautettiin pari kertaa raveissa, siirryttiin sitten ratsastushommiin koulupuolelle Helppoa A:ta jyystämään ja siinähän se olikin aika haka, siis ihan kansalliselle tasolle asti. Siinä sivussa se ehdittiin tarjota kantakirjaan ja kakkospalkinto sieltä tulla napsahti, liekö puhtaasta kunnioituksesta isoa oria tulenpunaista oria kohtaan, mutta kyllä arvostelussa ihan oikeita havaintojakin oli; mukavat liikkeet, nätti yleisilme ja vähän pitkä runko. Joka tapauksessa, nöyräksi ja iloiseksi hevoseksi kehuttu Vartti lähti jatkamaan kilpauraa vielä moneksi vuodeksi, ja siinä samassa se hoiti siitosorin hommia kunnialla. Loppusaldo huiteli siinä 70. varsan hujakoilla. Jäätyään eläkkeelle Vartti vielä vietti leppoisia päiviä kotikonnuillaan käyskennellen, kunnes keuhkokuume vei upeaan 36 vuoden ikään ehtineen jättiläisen.
Emänemä Leinikki oli kunnon tummansuklainen kulahtanut musta, joka päätyi nuoren ja innokkaan uuden kasvattajan hyppysiin heti luovutusikäisenä. Ei sen suku ihmeellinen ollut, mutta erisukuinen, ja itse tamma oli ihan näppärä koulupeli varsinkin vanhemmalla iällä, joten ei huono ostos kantatammaksi. Leinikin koko elämä oli jo kirjoitettu sille valmiiksi; suunnitelmien mukaan se kisasi kansalliselle tasolle asti ja vielä vähän päälle, kävi kantakirjassa ottamassa kolmosen saaden noottia pitkästä rungosta ja tappijalkaisuudestaan, mutta muuten ollen hyvinkin sopusuhtainen ja söötti tamma, jonka jälkeen sitä käytettäisiin siitokseen. Omistajan mukaan se olisi ollut ihan täydellinen hevonen, jos sen luonne olisi ollut vähän ymmärtäväisempi ja jos se ei olisi ollut niin kertakaikkisen varsojaan vihaava otus, joten Leinikin varsalukema jätettiin järkevänä kahteen, ensimmäinen meni vielä ensikertalaisen tietämättömyytenä, toinen naulana arkkuun. Siitä se sitten myytiin harrasteratsuksi 19-vuotiaana jonnekin pohjoiseen, ja todennäköisesti se on jo hyvinkin pitkään maannut jossakin routamaiden pahnoilla.


Kilpakalenteri


näyttelyt

20.07.2021 Hiivurin Suomenhevoset / tuomari alaera / 08/12, SA
22.07.2021 Kurjenpesä, erikoisnäyttely / tuomari Lissu T. / 05/11, irtoSERT

kouluratsastus
5 sijoitusta, joista 2 voittoja

02.05.2022 kutsu / Helppo C  / 07/60
03.05.2022 kutsu / Helppo C / 04/60
07.05.2022 kutsu / Helppo C / 01/60
14.05.2022 kutsu / Helppo C / 01/48
18.05.2022 kutsu / Helppo C / 02/60

valjakkoajo
3 sijoitusta, joista 1 voitto

02.02.2022 kutsu / noviisi / 10/100
08.02.2022 kutsu / noviisi / 09/100
15.02.2022 kutsu / noviisi / 01/100


Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.


Kukan kuvat © VRL-06066, kiitos!
Kukan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu