Sotamaalauksen Auringonkalma

virtuaalihevonen - VH20-018-0777

Sotamaalaus oli oikeastaan ihan kivenheiton päässä ja tullut tutuksi jo jalostushevosten saralta, mutta suorastaan rikollista oli, ettei meiltä löytynyt naapuritilan kasvattamaa kansallisaarretta. Niinpä yrittäessäni kaupata pitkästä aikaa kasvattia kesän tiimoilta, ja Sannin pistäessä myyntiin luovutusikään sopivasti ehtivää tammaa, tämä oli suorastaan tähtiin kirjoitettu. Kävin siis väsytykseen ja suostuttelin ruusujärveläisen naisen lopulta vaihtoon varsojen kesken, luvaten Sannille laatusaappaan (vai kenties lapikkaan näin meidän tapauksessa) ja kotia kiikutin sitten ihanan aurinkoisen (nimisen) suomalaisen, joka sentään muistutti enemmän hevosta kuin semmoisen kyhäelmää (toisin kun se vaihdossa lähtenyt tossu, muttei siitä sen enempää). 

On kauniisti nimettyjä suomenhevosia, sitten on meidän Kala, jonka nimi pinttyi ennen kuin sitä ehti kuluttaa poiskaan. Siihen enempää perehtymättä, on tällä näin muuten asiallisen nätti nimi ja ulkomuoto, oikea sekahedelmäsoppa ihania suomalaisia suvussaan ja varsin epämääräinen luonne, josta ei ota oikein selvää, millä päällä se milloinkin on, mutta milloinpa sitä naisista tietääkään. ​

Kala on siis varsin tammamainen hevonen, jos suoraan sanotaan. Joskus sillä on ihanan mukavia päiviä, jolloin se on oikeastaan ihan mutkaton kaveri, se kulkee minne sitä ohjaa ja heinää mussutellessa ei satulointikaan haittaa, mutta toisinaan sillä on taasen niitä päiviä, jolloin ruohonkorretkin sojottaa väärään suuntaan (ylöspäin) ja "pienen" suomalaisen aamumuroihin on menty lorottamaan jotain, mitä se ei sinä päivänä just halunnut maistaa puurossaan. Kuten vaikkapa vettä. Mikäli kohdalle sattuu siis tämmöinen varsin ongelmallinen päivä, on kaikesta tullut ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja hoitaja-rukka kokekoot oman osansa tästä. Kala kun ei uiskentele tarhassa enää vastaan, ei suostu syömään sitä vedellä pilattua apetta, eikä missään nimessä siedä mitään loimittamista tai kavioiden koputtelua. Suomeksi sanottuna ruusujärveläisellä suomukkaalla hankaa niin vastaan, ettei sitä ole oikeastaan edes järkeä sen suuremmin liikuttaa tai yrittää hoitaa perusteellisemmin, vaan helpoiten ja paremmilla mielin pääsee viskaamalla heinät tarhaan ja heittämällä vielä perään yhdet hastalavistat.

Tosiaan, Kalaahan ei juuri jolkuteta niinä huonoina päivinä, mitä nyt juoksutetaan vähän maneesissa ja kuitataan sillä, mutta mennään nyt semmoisena päivänä, kun sitä ei harmita koko maailma. Näinä päivinä meidän kultainen kala liikkuukin varsin silmää miellyttäen ja vieläpä ihan yhteistyömielellä, ja joku sitä voi erehtyä luulemaan mukavaksi ratsuhevoseksi.
Kala on näin yleisesti varsin ponteva liikkuja, ja isolle hevoselle ominaisesti siltä löytyy kyllä mittaa ja potkua askelistaan, joten nähtävää niiden puolesta riittää. Ison koon mukana tulee toki myös helposti jäykkyys, joten kunnon lämmittelyt ennen ratsastuksen varsinaista aloittamista, ja myöskään kokoaminen ei aina näin isoa pakkaa pitäessä tule puoli-ilmatteeksi. Näistä selvittyään on eväkäs kuitenkin varsin hieno, hyvää keskittymistä ja joustoa osoittava tamma, ja varsin tasokaskin.
Esteillä tällä on potentiaalia sitten reippaasti yli metriin, koska kokoa siis löytyy, ja sitä kuuluisaa ponnistusvoimaa. Kala ei myöskään ole erityisen pelokas otus, toki huonolla tuulella ollessaan ei taatusti hyppää minkään sortin erikoisviritelmiä tai vesialtaita, mutta näin muuten se on jopa mukavampi ja reippaampi esteillä, sillä se osaa heittäytyä hommaan paljon luontevammin, kuin sileiden vaatimaan hifistelyyn. 

Sukutaulu

Kala ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka, nj / tuomari / palkinto

Päiväkirja

00.00.0000, merkintä, © kirjoittaja

Tekstiä.

Kalan kuvat © Tilli, kiitos!
Kalan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu