Hunajarinkeli

virtuaalihevonen - VH20-018-0703

Hunajavanilja oli kaiken alkuna tässä tapauksessa. Tamma oli käynyt kisaamassa koulukisoissa tiuhaan tahtiin tilallamme, joten törmäsin Siguriin sekä tämän ihastuttavaan vaaleaan tammaan toistuvasti. Ja joka kerralla rakastuin enemmän ja enemmän sen nimeen, olemukseen, oikeastaan kaikkeen, mitä tammassa oli. Niinpä eräs kerta tartuin härkää sarvista ja aloin jutustella omistajattaren kanssa mahdollisista varsotussuunnitelmista; joita ei varsinaisesti ollut, mutta tilauksesta voitaisiin hyvinkin laittaa varsa alulle. Sain oikein valita vielä varsan isän, ja suurimerkkinen Leimuri teki minuun heti ehdotetuista oreista vaikutuksen. Se oli sillä selvä, ja sovitusti Siguri hoiti ajan koittaessa kaiken oleellisen varsanteossa. Sovitusti maksoin tamman ultrauksen, ja iloiset uutiset kuultuani aloin valmistautua odottamaan jännityksellä uutta tulokasta. Sukupuolella ei tällä kertaa ollut väliä, nimen olin jo päättänyt - Hunajarinkeli siitä tulisi, oli ori tai tamma - ja sormet ristissä toivoin vaaleahipiäistä läsipäätä. Liekö kerrankin herra itse kuullut toiveet vai mikä lienee, mutta isomerkkisen, vaalean tammanhan minä sieltä sain, ja voin kertoa, ettei siitä hymystä tullut loppua viikkoihin, kun Kuuralehdosta soitettiin varsan onnelliselle tulevalle omistajalle.

Huli on vähän semmoinen tuulella käyvä hevonen; se tekee jotain, jos sitä huvittaa. Joskus se tulee ihan mielellään tarhan portille jo vastaan, toisinaan sen saa kävellä ihan itse hakemaan sieltä perimmäisestä nurkasta, eikä tamma tuhlaa yhtään sääliään hoitajan puoleen. Semmoinen tammamainen siis, kiltti kuin mikä kylläkin, ja vanhempiinsa tulleena varsin rauhallinen, kunhan vaan on muodon vuoksi välillä vähän vaikea.

Tämmöinen iso tamma oli tärkeä opettaa tavoille jo nuorena, ja meidän onneksi siinä ei juuri kapinahenkeä ole koskaan ollut - miksi olisi, kun asiat voi ottaa lungisti ja jättää turhat vauhkoilut muiden hommiksi. Huli onkin varsin hyvätapainen hevonen, tyypillinen suomalainen siinä suhteessa, ettei se puhu eikä pussaa. Joka tapauksessa antaa kaviot ihan mukisematta ja tyytyy vaan luimistelemaan satulavyön suuntaan, toki sillä ainaisella huvitusvarauksella; toisinaan tamma keksii pullistella sun muuta kivaa. Yleisesti Hulin kuitenkin hoitaa ihan mutkitta, oli sitten kyse valmisteluista kisoihin, kotikentän kiertämiseen tai vaikka niinkin arkiseen asiaan kuin tarhan ja tallin väliseen talutukseen.

Huli on aivan ihastuttavan hyvätasoinen suomenhevonen, oikeaa priimaa mitä tulee ratsuksi. Mutta mitä tulee sitten siihen sen tekijän asenteeseen, niin no, se tekijä tuntuu pääasiassa puuttuvan. Huli on nimittäin patalaiska, pääasiassa aina. Tilannetta ei yleensä myöskään auta tuuppailu, sillä isäänsä tulleena Huli on ihan tuhottoman kivikylkinen ja toisinaan myös kovasuinen, ja suurin vastine mitä ratsastaja saa ovat pyörivät korvat. Mutta eihän Huli nyt ihan toivoton ole, kun se on saatu tasokkaaksikin ratsuksi! Käynnistysaikaa kannattaa varata runsaasti, sillä pitkäjänteisyys on vaalean raudikon kanssa kaiken alku ja juuri, ja tarpeeksi veivatessaan taipuu se tämäkin jättiläinen lopulta - niin henkisesti että fyysisesti.
Tosiaan, tehdessään Huli onkin sitten ihan uusi hevonen, ja voisin jopa väittää sen pitävän työnteosta, kunhan se saa tarpeeksi virikettä. Siksipä Vaativan B-tason kiemurat ovat tarjonneet sille mukavasti aivojumppaa ja enemmän tekemistä kuin helpon tason setit. Kokonsa vuoksi Huli on toisaalta hyvin vaikuttava hyvin kulkiessaan, ja askelmittaahan (ja korkeutta!) tällä on kuule ihan älyttömästi. Toisaalta taasen tamman kompastuskivi onkin sen suuri koko, jolloin sen pitäminen koottuna ja ryhdissä, sekä pysyminen sen rytmissä voi tarjota omat haasteensa.
Esteillä Hulissa alkaa olla jo enemmän säpinää. Joskus Huli on jopa esteillä turhankin säpäkkä ja kokonsa puolesta vähän pelottavakin varsinkin kokemattomissa käsissä, mutta koska meillä sitä ratsastaakin vaan osaavat hemmot, ei tämä nyt ihan hallitsematon ole. Raudikko on hyvin tarmokas hyppäämään ja se jaksaakin hyvin, eikä yli metrin ylitys tunnu vielä tämmöisen jättiläisen kanssa missään. Toisaalta ihan niin tiukat kurvit ja lyhyet estevälit eivät tällä tammalla luonnistu, ja suoritus voi jäädä kömpelöksi niiltä osin, mutta ainakin Huli hyppää hyvin varmanoloisesti huonommastakin kulmasta.
Maastoretkillä Huli on ihan varma nakki myös tätiratsastajille; se ei jaksa säikkyä mitään, ja varsinkin ojanpientareiden ja puiden tarjoamat eväät köpöttelyvauhdissa ovat tämän hevosen mieleen. Laiska hevonen kuitenkin osaa tarvittaessa myös edetä vauhdikkaamminkin, jättäen lehdet ja voikukat myöhempiin päiväuniinsa. 

Sukutaulu

Huli ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
❈ 06.04.2022 syntynyt orivarsa Valokylän Leipäjuusto, isästä Tuulenpesän Lakkaviini 

Kilpakalenteri

näyttelyt

30.08.2020 Haltiasalo, nj / tuomari alaera / 02/09 irtoSERT

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Hulin kuvat © VRL-00884, kiitos!
Hulin tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu