Kyynsuukkoja

virtuaalihevonen - VH22-018-0137

Routaruusun ja Jeilin yhteismyynneistähän minä Kyynsuukkoni tapasin. Rehellisesti minun ei (taaskaan) pitänyt uutta suomenhevosta laittaa, mutta suvullisesti ja ilmoituksen kuvien perusteella en voinut vastustaa mitenkään vaaleaa syksyn rautiasta!
Koska molempien tallien kanssa olin jo aiemmin käynyt kauppaa, oli meikäläisen ensivisiitti varsan luo samalla osto- ja kotiinkuljetuskertakin, ja tuttuun tapaan allekirjoitukset hoidettiin kahvipöydässä. Sitä ennen hoidettiin pakollinen varsan kopelointi sekä irtojuoksuttelu, ja vaikka meikäläinen näkikin tamman ravatessa aikana pelkkiä sydämiä, oli kasvattitäti hieman hermoissaan; olihan emätamma Suski meitä kovin tulisesti tervehtinyt ja meinannut antaa lähtöpassit tarhasta heti alkuunsa. serena oli kuitenkin vankasti vakuutellut, että varsa oli paljon ystävällisempää sorttia kuin äitinsä, ja näkihän sen heti, sillä vaalea jättiläinen oli heti tullut avoimesti portille tervehtimään.

Kyynsuukkoja lastattiin siis reissun päätteeksi traileriin ilman mitään mainitsemisen arvoista, ja kotipihallakin se tyynen rauhallisesti asettui heti taloksi.

Kyllähän sitä äkkiä ajattelisi, että semmoinen hevonen kuin Kyynsuukkoja olisi varmasti aika hämy luonteeltaan, mutta ehei, meidän Sutturan suupielistä valuu enneminkin omenavelliä ja livauttaapa se nimensä mukaisesti muutaman myrkyttömän suukonkin, jos vaan pystyy. Semmoinen oikean paijattavan oloinen hevonen siis kyseessä. Sutturaan ei siis tarttunut emänsä hurjaa luonnetta, muttei toisaalta siihen tarttunut isänsä vinkeyttäkään, vaan siitä tuli loppujen lopulta oikea luottopolle halinalle.

Aamutallin tekijä saa taatusti Sutturalta lämpimiä hörähdyksiä tervehdykseksi, ja puurontuojaa se palkitsee sottaisilla pusuillaan. Hoitajat, taluttajat, kengittäjät, madottajat, kaikki Suttura ottaa vastaan yhtä iloisena ja avoimin sylin. Isänsä tavoin tämä on hellien hetkien ystävä ja paatunut nautiskelijaluonne, joka tykkää kaikennäköisestä rappaamisesta ja koputtelusta. Suttura viettää siis hoitohetkensä mieluummin alahuulen väpättäessä kuin ämpäreitä potkiskellen. Joskus sitä saakin vähän herätellä liikkeelle, jos se on oikein perusteellisesti menty sukimaan! Taluttaessa Suttura kulkee kuin ajatus ilman sen suurempia säntäilyitä, ja se onkin yksi meidän harvoja hevosia, jotka joskus saavat kesälaitumelle matkatessa löntöstellä vapaana perässä; Suttura kyllä tulee mukana, mitä nyt saattaa välissä pysähtyä voikukkia maistelemaan.

Tämmöisen yleiskivan hevosen kanssa helposti tuudittautudaan ehkä liikaakin uran kiertoon ja harvemmin siltä tulee pyydettyä ihan hirveästi mitään suorituskelpoista arkiratsastuksessa, ja ehkä siksi Sutturan kanssa välillä saakin tuuppia vähän reippaammin silloin, kun pitäisi oikeasti olla asialla liikenteessä. Sen ainoa vika onkin pieni mukavuudenhaluinen laiskuus, mutta sekin on vaan niin pientä, ettei se oikeastaan vaikuta muualla kuin alussa lämmittelyiden aikana.
Sutturasta kuoriutuu kyllä oikein näppärä koulupeli tarvittaessa, ja sillä on erityisen hieno käynti ja liitävä, pehmyt ravi. Lisäksi Suttura on oikea miellyttäjäluonne ja tekeekin nöyrästi pyydettäessä kaiken väistöistä vaihtoihin melko ripeällä reagoinnilla. Sen sijaan tamman suurimmat murheenaiheet ovat lähinnä sen etupainoitteisuus ja kevyt takaosa, joka vaikeuttaa tasapainon kanssa ja helposti kiireessä edetessä antaa jyrämäisen yleisilmeen. Ratsastajan kannattaakin mieluummin antaa painoarvoaan rauhalliselle tahdille.
Esteratsuna, olipa se sitten maastossa tai kentällä, Suttura on varsin varma valinta, mikäli hakee varmasti ja tasaisesti hyppäävää hevosta. Sutturalle tyypilliseen tapaan tamma nauttii touhusta, vaikkei sen menojalka alakaan vipattaa sen enempää ja ratsastaja joutuu monesti hieman kannustamaankin vauhtia hyppyjen välissä. Hypyt ovat ehkä matalavoittoisia, mutta ainakin taattuja ja tasapainoisia, eikä Sutturaa haittaa huonompikaan tulokulma tai esteen erikoinen ulkonäkö.
Maastohevosena Suttura on varsin turvallinen valinta. Se onkin yksi omia suosikkejani humputtelumaastoihin, silä näin kiltti ja tasapainoinen hevonen ei juuri ulkoisiin ärsykkeisiin reagoi. Sen kanssa voikin vaan nautiskella maisemista ja ratsastuksesta parhaimmillaan.

Luonnollisesti tämmöisenä rauhallisena ja tyynenä hevosena Suttura on varsin mukava kisahevonen; se ei vierasta traileria tai kuljetusta, on kuin kotonaan kisapaikoilla ja suoriutuu tasaisen varmaan tyyliinsä ratsastajan mieliksi.

Sukutaulu

Suttura ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

11.08.2020 Haltiasalo / tuomari dookie / RCH

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Sutturan kuvat © VRL-00884, kiitos!
Sutturan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu