Kadon Proosa

virtuaalihevonen - VH25-018-0003

Siis voitteko kuvitella, että meiltä puuttui niinkin perinteisen ja nimekkään tallin kasvatti, kuin Kadon Kartanon? Siihen vääryyteen minä eräs kaunis aamu heräsin, kun luin uskolliseen tapaani heppafoorumia ja tallin sivuilla mainostettiin 15-vuotistaipaleen kunniaksi torttukahveja kaikille paikalle kykeneville. Niissä samoissa pirskeissä olisi myös jotain tarvikearvontaa sekä kesäisten kasvattivarsojen esittelyä, ja koska käytännössä asun ihan Kadon naapurimaakunnassa, päätin tietenkin lähteä osoittamaan tukeani tallinomistaja Ihantojan Piialle, olihan nykytaloudessa 15 vuotta melkoinen saavutus ja Piia parin kasvattini omistaja.
Ja sitä kahvia kyllä tuli hyvin juotua niillä synttäreillä! Oli tervetuliaskahvit, maneesikahvion väliaikakahvit ja kasvatinomistajan kahvit. Viimeisiin pääsin ihan siksi, että ostin tietenkin viimein oman kadotetun kasvatin. Olin minä jo niitä kotona ennalta selaillut, ja pistänyt merkille piensukuisen Proosan, mutta halusin vielä nähdä tomeran ja punaisen varsan ihan livenä. Siinä oli hirveän kiva ja osaava suku ja nätti kompakti hevonen yhdessä paketissa, ja jalostuksellisesti sopi suunnitelmiini. Yhtä vakuuttava se oli vielä siellä Kadon maneesillakin, ja pääsin taittamaan kotimatkani hyvin virkeänä ja kauppapaperit hansikaslokeroon survottuna. 

Proosa on niitä harvoja hevosia, jotka eivät päässeet kärsimään huonosta nimipäästäni ja siitä tuli tavallisen tylsästi ihan vaan Roosa. Mitään muuta tylsää tässä hevosessa ei sitten olekaan; ei ole hetkeäkään, kun tämä pieni ja tulisesti punainen tamma ei keksisi jotain. Joskus se on tarhakaverin hännän parturointia ja toisinaan taas iloista viiletystä pitkin kenttää ratsastajan jäätyä nuolemaan taakse jäänyttä pölypilveä. Joka tapauksessa tämä Proosa uppoaa alalajistaan varmasti parhaiten kirosanatäyteiseen tragikomiikkaan.

Niin, sukuunsa tulleena pienhevosena Roosassa ei ole yhtään mitään muuta vikaa kuin sen elämäniloisuus. Se on hyvin varsamainen persoona, enkä pidätä hengitystä sen suhteen, että siitä koskaan kasvaisi rauhallisempaa aikuista hevosta. Mutta kiltti tämä on, omalla epäkohteliaalla tavallaan, mutta ei omaa suuremmin pahaa tahtoa. Säntäilevä ja epähuomiossa varpaille tallova Roosa tulee toki taatusti vielä viemään monia meistä kuin litranmittaa keväällä liukkailla tarhapoluilla ja nyhtämään harjakset monista harjoistaan, joiden parissa se puuhaa mielellään hoivatuokiot jahka vaan ylettää pakkinsa pariin.

Niin, on minunkin myönnettävä, että Roosan liikuttajasta vedetään meillä melko usein pitkää tikkua, sillä tämän kanssa kaikki ratsastus tuntuu todelliselta urheilusuoritukselta. Ensimmäiset kymmenen minuuttia tamma repeilee liitoksistaan energiaa ja jos ei laukalle pääse ryöstämään, niin vetelee sellaista kiitoravia että melkein tekisi mieli laittaa kilpakärryt perään ja ilmoittaa radalle. Siinä tulisi varmaan tehtyä ainakin mainetta ja ehkä tuurilla mammonaakin, jos nyt ei niistä laukoista hylättäisi. Mutta koska minä käyn vaan Kunkkareissa, Roosastakin tuli tavan kenttäpeli. Eikä yhtään hullumpi sellainen, kunhan se malttaa hidastaa sadasosasekunniksi.
Tietysti tämmöisen nopean ja ketterän taskuraketin parhaimmat puolet tulevat esiin siellä esteosuuksilla, niin kentällä että maastossa. Roosa on suomenhevoselle rodunomaiseen tapaan rohkea ja sisukas, hyppää oikein mielellään ja ei pelkää erikoisiakaan esteitä, olivat ne sitten tehty pajunvitsoista tai vaahtomuovikuutioista. Vesiesteetkin menevät ajatustakaan uhraamatta samalla energialla eteenpäin. Eihän tämä nyt mitään korkeita hyppyjä tee, kun keskittyy ennemmin siihen luotijunan virtaviivaiseen etenemiseen, mutta hyppää kuitenkin harrasteluokan kasikymppiset hyvällä tyylillä. Sileällä tämmöinen hätähousu nyt ei luonnollisestikaan erityisemmin viihdy ja tehtävät mennään läpi "vähän sinnepäin" mikäli Roosaa ei yhtään pidättele, mutta kyllä tämä nyt Helpon C:n radan suorittaa ihan kunnialla vielä läpi, kotioloissa jopa jotain ylemmästä tasostakin. Onhan tällä ihan sievät ja irtonaiset askellajit sekä kehuttavan kaunis ryhti ja pyörivä laukka, mutta tahti vaan sattuu olemaan yleensä turhan kiireinen kouluradan tuomareiden makuun.

Vähän semmoista pelonsekaistahan tämän kanssa reissaaminen on, mutta ei kuitenkaan mikään mahdoton missio hyvin suunniteltuna, mikäli mielii kotikenttää kauemmas kisaamaan. Kantapään kautta on opittu taluttamaan Roosa suitsittuna että riimulla kisapaikoilla ja mieluusti kiinnityskin tapahtuu kahdella köydellä. Luppoaikana lykin tämän suosiolla takaisin koppiin tai loossiin heinäpallon pariin, ja varustautumisetkin menevät jouhevammin, kun matkapakkiin heittää mukaan pari isoa pesusientä, mitkä voi kisapaikalla Roosalle kastella. Niitä se tykkää hypistellä ja ihmetellä vaikka hamaan tappiin asti, vaikka ryntäät nyt vähän kastuvatkin. Ympäristöstä ja kopissa seisoskelusta tämä ei onneksi kerää yhtään sen enempää latautusta akkuihinsa kuin normaalitilanteistakaan, joten kyllä Roosankin uskaltaa viedä varmaan kotopohjolaa pidemmälle. Ehkä.

Sukutaulu

Palkitut hevoset 4. polvessa:
ieii. Lollipoppi KTK-II SLA-II YLA2, ieie. Routalempi KTK-III SLA-II YLA1 ERJ-I, ieei. Tähdenlennon Aarre VIR MVA Ch KTK-III SLA-II YLA2 ERJ-II jälk. C, ieee. Viljaana VIR MVA Ch VSN World Ch KTK-II SLA-I ERJ-I jälk. B
eiii. Hurjasusi Ch KTK-II, eiei. Kuutamorunoilija SLA-II YLA3 KERJ-III, eeii. Voihan Titityy KTK-II, eeii. Nuu SLA-II YLA2 ERJ-I, eeei. Hiskias Hallavaharja VIP MVA Fn KTK-II SLA-II, eeee. Korpinoita Fn

Roosa ei ole vielä tarjolla jalostukseen.

Kilpakalenteri

näyttelyt

00.00.0000 paikka / tuomari / palkinto

kenttäratsastus

00.00.0000 kutsu / sija / taso
00.00.0000 kutsu / sija / taso
00.00.0000 kutsu / sija / taso

Päiväkirja

00.00.0000 merkintä © kirjoittaja

tekstiä.

Roosan kuvat © scirlin, kiitos!
Proosan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu