Töllinmäen Rauha

virtuaalihevonen - VH22-018-0174

Siis voitteko kuvitella, meillä ei ole koskaan ollut työhevosta. On meillä jotain vanhoja ravurintekeleitä ollut ja varmasti tulee olemaankin vielä hamassa tulevaisuudessa, sillä siinä on yksi ehtymätön jalostushevosten lähde, mutta työhevosista en ollut koskaan haaveillut. Ehkä niiden tarjonta on ollut vaan niin vähäistä, ja koko työajon maailma minulle sen verran vieras, etten vaan koskaan ollut sellaiseen myytävänä kiinnittänyt huomiota.
Sitten tuli talvi 2022, ja meidän tallin traktori lasahti. Eräs kirpeä aamu tietenkin ja lumisateen jäljiltä, ja siinä me jo tuskailtiin, miten tästäkin nyt selvittäisiin, kenet saataisiin ensihätään apuun auran kanssa - ja naapurin vanha mies liinakon tammansa kanssahan se sieltä sitten tulla hölkytteli kotitekoinen aura perässään. Kysyi vielä, kaivattiinko sitä meilläkin vähän hevosvoimia, ja aloitti sen kummempia kuuntelematta jo töihin. Sisukas tamma veti tien alta aika yksikön takaisin ajokuntoon, ja sitten naapurit katosivat vilkutellen tulosuuntaansa yhtä nopeasti, kun olivat alunperin tulleetkin.
Tässä tuli siis se käännekohta, jossa varsinaisesti tiedostin taas, että tosiaan, rodussahan on neljä jalostussuuntaa. Aloin yhtäkkiä tarkkailla markkinoita vähän silläkin ajatuksella, että miksei myös työhevonen sopisi meille, samaa settiä vähän jykevämmässä paketissa. Ja hevosesta riippuen, kyllä sitä varmasti voisi muutenkin käyttää kuin pelkkään pölkkyjen ajoon.
Näine ajatuksineni sitten löysinkin Rauhan perinteikkään Töllimäen tilan Facebook-sivulta, ja nopealla vilkaisulla heti koin, että tässä olisi nyt meille se ensimmäinen kosketus oikeaan työhevoseen.

Rauhalla on minun mielestäni hirveän perinteinen työhevosen nimi, ja kieltämättä se vaikutti ehkä eniten ostopäätökseeni silloin, kun päätin työsukuisen hevosen laittaa. Enhän minä oikeastaan muuta niistä tiennyt; sen verran vaan ajattelin, että rakenne työhevosella täytyi olla mielestäni tukeva ja jämäkkä ja että se omisti sisukkaan luonteen ja lehmän hermot. Ja niin, joku kiva perinteinen nimi. Näillä kriteereillä sitä sitten etsittiin, ja Rauha, joka omasta mielestäni kuittaa jokaisen kohdan listalta, löydettiin sitten perinnetilan nurkista pölyyntymästä.

Rauha tosiaan kuittaa kaikki alkuperäiset vaatimukseni; se on oikea viilipytty, ja jopa liiallisuuksiin vähän turhan itsepäinenkin, jos se niikseen päättää. Ihan älyttömän rakastava Rauha ei kuitenkaan ole, joka on ehkä vähän yllättänyt; pääasiallisen kiltti, ja tehdessä hyvinkin nöyrä, mutta yleisesti ottaen varsin juro suomalainen jokaisella solullaan, eikä se oikeastaan koskaan ole kaivannut erityisesti läheisyyttä. Semmoinen itsenäinen hevonen, joka antaa töissä 110% itsestään, mutta vapaa-ajalla käyttää aikansa mieluusti torkkuen ja heinää kuluttaen.

Niin, Rauhasta on sanottava, että arjessa se on aivan erinomaisen rauhallinen hevonen. Sitä ei sykähdytä yhtään mikään, ei eläinlääkäri, moottorisaha tai satulavyö. Se on tasaisen tappotylsä itsensä, olit sitten tekemässä mitä tahansa sen kanssa, ja siltä ei kannata odottaa mitään juroilmeistä huokaisua suurempaa tervehdykseksi tarhasta haettaessa tai sukiessa. Kehtaisin sanoa sitä jopa meidän luotettavimmaksi hevoseksi kautta aikain, niin esimerkillisen helppo hevonen se on joka tilanteessa.

Kaikessa arjen flegmaattisuudessaan Rauha on yllättävän sisukas ja jääräpäinen hevonen, mitä tulee sitten työntekoon. Lähinnä nyt viitaten siihen, että Rauha työhevoselle tyypillisesti menee pyydettäessä (ja välillä pyytämättäkin) läpi harmaan kiven, ja se ei suostu jättämään hommia kesken kun ne on jo aloitettu. Kerran se seisoi pölkkypinon äärellä tunteroisen katsoen ohjaajaa kuin puolihullua, koska tämä oli jättämässä työn puolitiehen pimeän tullessa, mokoma lusmu. Ehdottomasti kuitenkin myös yksi nöyrimmistä hevosistamme, joka tuntuu kulkevan pelkällä ajatuksen voimalla aina, kun sen kanssa lähtee työajoon, olipa kyseessä sitten pöllien veto tai porkkanamaan kyntö.
Vaikka Rauha on henkeen ja vereen työhevonen, olen sen päänmenoksi ratsukouluttanutkin sen. Rauha luonnollisesti ei moisesta hömpötyksestä ajatellut mitään, ja siitä tuli itselleen totuudenmukaisena hevosena myös ihan mukiinmenevä ratsu. Luonnollisesti Rauha ei ole kuitenkaan liikkeiltään sieltä näyttävimmistä päästä, eikä sen jalka nouse kuin mättäillä kulkiessa, mutta tasaiset askeleet ja varmajalkaisen kyydin tämä varmasti tarjoaa. Minun mieliksi olen sen myös kisauttamassa koulupuolella, ja vaikka tältä ehkä puuttuu kouluhevoselle sopiva särmikkyys ja esiintymishalu, on Rauha edelleen se eteenpäin puksuttava kone, joka tekee mitä siltä pyytää ennen kuin ehdit mennä edes kysymään. Ihan tarpeeksi siis ravamaan helpoimpien ratojen ohjelmia.

Luonnollisesti Rauha on oma kylmä itsensä myös tapahtumapaikoilla, oli kyseessä sitten kyntökisa tai kouluvalmennuspaikka, kaiken suorituksen ulkopuolisen ajan tämä viettää torkkuen. Traileriin Rauha kulkee mutkitta ja matkoista se ei ota stressiä, toki mukavammin se matkustaa heinäverkon kanssa kyyhöttäessä.

Sukutaulu

Rauha ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
❈ 25.05.2023 syntynyt tammavarsa Valokylän Bertta KTK-II SV-II, isästä Tirin Tuuri 

Kilpakalenteri

näyttelyt

30.09.2022 Susiraja / tuomari Jannica / 02/12 irtoSERT

Päiväkirja

06.01.2025 Joulusiivoilua Tjätesuandossa (työhevosvalmennus) © Jii

Lunta tuprutti melkein koko yön, mutta onneksi hevosautot saatiin Tjätesuandon pihaan jo illalla, eikä töitä tarvinnut aloittaa kaivaen. Oli kiva nähdä työhevosihmisiä ja uusia hevosia Tjätesuandon pihassa - pääasiassa porukka koostui suomenhevosista. Kaksi neljästä, tammat Vilkkaus ja Töllinmäen Rauha, olivat jo kokeneita konkareita ja tulleet nimenomaan kuntotreeniin ja töihin. Nuoremmat Kototallin Rebekka ja hollannin-vahvistus TGS Once in a Lifetime opettelivat vasta ajohommia, joten niiden kanssa oli hyvä käydä asiat läpi valjastuksesta asti.

10-vuotias Rauha otti tosiaankin rauhassa, kun päivän ohjelmaa laadittiin. Se oli ehtinyt kokeilla melkein kaikkea, mitä työhevonen tänä maailmanaikana saattoi, mutta tylsää oli tullut ja homma oli kuulemma vähän ruosteessa. Tamma nojaili lunkisti takaseensa ja sulki silmät heti, kun pääsi odottamaan omaa vuoroaan pihalle. Valjastaa sai kolmen ihmisen tohinatiiminä ilman, että se lotkautti korvaakaan.
"Parempi niin. Ei ainakaan säiky, jos takana napsuu ja rapisee", Sanna-Lisa tuumi. Sopiva ohjelmanumero oli nimittäin ison varisevan joulukuusen kuljettaminen talon pihasta rantteelle vanhan navetan luo. Se oli hoitanut työnsä koristeena, ja tallin pojat saivat pilkkoa sen muuhun käyttöön - kunhan Rauha ensin reipastui.
"Meillä on yksi tuommoinen super kevyt puupulkka, joka on oikeasti meinattu moottorikelkan perään. Rauhaa voisi pikkasen ensin herätellä sillä. On varmasti hyvä verrytellä ensin, kun tuossa tulee loivaa ylämäkeä koko matka sitten puun kanssa. Jos köpötellään joen rantaan ja hölkätään vähän edes takaisin ennen töitä."
Köpöttelyä se Rauhan kanssa kyllä olikin. Tammaa sai ihan maanitella kulkemaan, vaikka reki oli jotakuinkin paperiveneen painoinen. On toki ihanaa, ettei työhevonen säntäile pyytämättä, mutta kun tämä ei meinannut juosta pyytämälläkään. Tokko olisi edes aisakello helkännyt, jos sellainen olisi ollut.
"Se tarvitsee kilpakumppanin", ehdotti Tjätesuandon Hannes, ja kaikki sanoivat yhteen ääneen: "Hannes, ei", mutta Hannes sanoi Hannes joo, ja kirmasi tallille Rauhaa nopeammin. Näköjään hän olikin oikeassa, sillä kun rannassa pian seisoi Rauhan rinnalla pieni pohjanhevonen ja tuttu puurtaminen muuttui muuksi, oli suomenhevostamman naamalla ihan toinen ilme. Kun sillä oli tilaisuus tehdä töitä "yhdessä" (ja ehkä vähän näpäyttää nuorempaa), se nostikin ravin enemmän kuin mielellään.
Positiivinen energia jatkui kivasti pihakuusen kanssa, eikä Rauhan kanssa kauan nokka tuhissut, kun vetoliinat kiinnitettiin joulukoristeen runkoon. Takana rahiseva havukasa olisi saattanut säikäyttää nuoremman vetäjän. Lisämotivaatiota ei tarvinnut kaivamalla kaivaa, mutta latonavetan kulmalla tamma huokaisi tyytyväisenä. Oli silti selvää, että alkuverryttely oli tullut tarpeeseen. Mäkitreeni kylmällä säällä kuorman kanssa on toista kuin kentän lanaus tai tasainen kärrykyyti.
Päivän päätteeksi Rauha pääsi vielä työpajan muiden suomenhevosten kanssa lumiauran aisoihin. Se sai seistä keskimmäisenä rempseän Vilkkaus-konkarin ja nuoruuden intoa puhkuvan Rebekan väliin. Rauha teki varsin kiitettävää töitä myös näin kolmivaljakkona, ja toimi mukavana tukiankkurina keskenään ja itselleen vieraiden hevosten välissä. Se kuunteli kolmikosta parhaiten ääniapuja, ja ryhmä motivoi sitä selvästi työntekoon hienosti.
Taitoa ja tottunutta asennetta tammasta kyllä löytyy, ja pienellä verryttelyllä ja hyvällä tiimityöllä sen saa varmasti pian suorituskuntoon.

Rauhan kuvat © SN, kiitos!
Rauhan tekstit © omistaja, ellei toisin mainittu