Pohjoisen kansaa
Vuonna 2018 jouluna Lapin laitamailta myytiin vanhaa, harmaantunutta maatilaa. Tervejärkinen ei kuuna päivänä olisi varmaan asetettua pohjamutahintaakaan siitä pulittanut, mutta uuden emännän täysjärkisyyden voi nyt muutenkin kyseenalaistaa, joten raha vaihtoi omistajaa. Vanhasta lehmätilasta rakennettiin rakkaudella hevostila asuinrakennuksineen, ja niin heräsi hyljätty mantu elohon.
Tila ristittiin kahvipöydässä Valokylän Talliksi, loistivathan tallirakennukset talvi-iltoina valaistuina kuin kartalta aikoinaan pudonnut kylä tien päässä. Karsinoihin hankittiin hevoset tyhjyyttä täyttämään, ja pian suomenratsut värittivätkin talvimaisemaa. Koska sitähän varten koko Valokylä oli hankittu. Suomenhevosia varten.
Valokylän arki on lähtenyt näistä hiljaisista alkuajoista rullaamaan leppoisalla tahdilla hevoslauman toki kasvaessa varsinkin markkina-aikoina. Sanomme kasvattavamme yleispainoitteisia suomenhevosia, mutta yleensä hevoslauma muistuttaa kyllä enemmälti tilkkutäkkiä. Kasvatuksessa meillä ei kiirehditä, varsoja emäntä harkitsee sopivan yhdistelmän tullessa, tai vaihtoehtoisesti räätälöidysti tuotettuna.
Sinut tervetulleeksi Valokylään toivottaen,
Tilan emäntä Anja Pulska & muu tallin väki
Humutin VRL-14618
Ajankohtaista
10.03.2024
Alkuvuodesta on nyt toivuttu, ja pölyä keränneisiin karsinoihin on tullut hiljalleen täytettä. Ratsukoulutuksesta palautunut Päärynätarha sekä kouluratsujen rintamaa vahvistamaan tullut Karhunsydän ovat tämän hetken uusimmat turvat, ja voi kuinka suloisia ne ovatkaan!
Helmikuun palkintojakin kehtaa kehua; kouluvarsojen laatuarvostelusta Korppu nappasi I-palkinnon, ja Leija komean II-pystin! Kantakirjassa kolmosia kahmivat Tango, Muikkunen ja Leija, ja kakkosen korkkasi nuppulainen Liinumme.